Hiidenkiuas

Ihminen tarvitsee tarinoita yhtä välttämättä kuin vettä ja leipää. Niitä luullaan vain viihdykkeeksi, mutta aikanaan ne selittivät ympäröivän maailman ilmiöitä. Selitysten avulla ihminen saattoi luoda toimintamalleja, vaikuttaa niillä elinpiiriinsä ja hallita siten omaa elämäänsä. Ilman tarinoita ihminen oli maailmassa avuton.

Tiede on selittänyt monet ilmiöt, joita varten ennen laadittiin omista tarpeista ja tiedoista kumpuavia tarinoita. Etenkin erikoiset ja kummastuttavat asiat pystyttiin aiemmin ymmärtämään vain ihmisestä poikkeavien olentojen aikaansaannoksiksi. Tontut, hiidet ja jättiläiset elivät todellisina ihmisten mielissä.

Opetustaulu, Kuva: Ville Mäkilä, by Turun museokeskus, Ville Mäkilä

Pronssikaudella, runsaat 3000 vuotta sitten, Varsinais-Suomessa koottiin suuria kiviröykkiöitä hautarakennelmiksi. Näemme sellaisen piirrettynä kuukauden esineenä olevaan koulun opetustauluun. Pronssikauden jälkeen rakentajat unohtuivat, eikä röykkiöille enää tiedetty järjellistä, ihmisen toiminnalla selittyvää tarkoitusta. Niiden täytyi siis olla muiden olentojen tekoa.

Ei tiedetä, kuinka monien olentojen nimiin röykkiöiden synty on ajan mittaan viety. Viimeksi, vielä 1900-luvun alussa rakentajina on pidetty hiisiä, joiden mukaan hautoja kutsuttiin hiittenvareiksi, -kruunuiksi tai -kiukaiksi. Myös jättiläisten kokoamiksi niitä on sanottu, ja Turun seudulla jopa ”nunnain kivikasoiksi”. Elävän kansanuskon viimeisinä aikoina nämä kaikki, jo lähipiiristä kadonneet olennot miellettiin ihmistä edeltäviksi maan asuttajiksi.