Kehon liikettä

Teos palkitsee kuuntelijansa

Noudatamme yleisönä museorakennuksen antamia ohjeita reiteistä ja keskinäistä sanatonta sopimusta hillitystä käyttäytymisestä. Useimmat tuntevat kiellon koskea taideteoksiin ja ovat tietoisia siitä, että henkilökunta saleissa valvoo tämän säännön noudattamista. Olemme ehkä joskus laukaisseet taidemuseossa hälytysäänen, kun olemme tarkastelleet maalausta liian läheltä.

Teoksia varten näyttelytilaan on säädetty tasainen lämpö; ilmanvaihto huolehtii siitä, että ympäristö, ulkopuolinen maailma, ei tulvi tilaan kosteutena tai tuoksuina - teosten säilyttämistä suojaavat olosuhteet vaikuttavat myös tilan keholliseen kokemukseen. Näyttelytila on tiivis säiliö teoksille ja siellä liikkuville kehoille. Se, minkä ajatellaan muodostavan museon näyttelytilojen, ns. valkoisen kuution, neutraaliuden on osin näiden tekijöiden summa.

Näyttelyn kokemus on silti aina myös kehollinen. Katsojan keholla on massa ja paino, ja se vie tilaa: näyttelyvierailu on siirtymistä teokselta toiselle, se on kehon orientoitumista paitsi tilaan ja kanssakatsojiin myös suhteessa teoksen muotoon - kokoon, ääniin, materiaalisuuteen. Sen sijaan, että keskittyisi teoskylttien ja seinätekstien lukemiseen - kokonaisuuden hahmottamiseen näyttelystä tuotetun tekstin avulla - tilassa on mahdollista herkistyä ensisijaisesti kehon antamille viesteille ja ennen kaikkea teosten tarjoamille vihjeille: miten teoksen muoto ehdottaa, että sitä lähestytään? Voiko teokseen astua sisälle? Saako sen kiertää? Tulisiko sen äärelle istahtaa? Nykytaiteessa etäisyyden ottaminen teokseen ei myöskään ole ehdoton sääntö. Kehonkuva-näyttelyssä on useita tilallisesti installoituja videoteoksia. Liikkuva kuva, tai useat kuvapinnat, ympäröivät katsojan ja sitä on mahdollista tarkastella läheltä tai hyvin etäältä.

Kehonkuva-näyttelyssä Essi Kausalaisen teokseen Kahdelle kahdelle viittaa ensimmäisenä penkille asetetut kuulokkeet. Teoskyltti seinällä ja siinä ilmaistu tekniikka ‘ääni’ ohjaa edelleen siirtymään katsomisesta kuuntelemiseen. Tähän mennessä katsoja on noudattanut tilan ja näyttelykonventioiden ohjeistusta. Kausalaisen teoksen kokeminen edellyttää kehon liikkeen pysähtymistä: ruumiin asettumista aloilleen ja vetäytymistä museon sosiaalisesta tilasta paikoilleen itsekseen, olemaan yksin teoksen keston ajaksi.

Kausalaisen teos palkitsee kuuntelijansa. Pääosin näköaistin kautta hahmotettujen teosten jälkeen kuuloaisti virittyy ja kehon kokemus muuttuu. Teos johdattaa edelleen museotilan keholliseen kokemukseen; se kutsuu tiedostamaan kehon läsnäolon museon valkoisessa kuutiossa ja tämän konkreettisen rakenteen materiaalisuuden. Kehonkuva-näyttelyssä Kahdelle kahdelle on keskeinen, koko näyttelyn ja kehollisuuden teeman läpäisevä teos.

Jos haluat lukea lisää museotilan kokemisesta tai tutustua Essi Kausalaisen ajatuksiin tilan aistimellisesti kokemisesta, kannattaa tutustua näyttelyteksteihin: https://issuu.com/kulttuuriaturussa/docs/kehonkuva_vihko_suomi

 

Tietoa kirjoittajasta

Piia
Oksanen
Tutkija, Kehonkuva-näyttelyn kuraattori
Wäinö Aaltosen museo
Kaupunginosa/alue: