Simo Helenius pop-taiteen pyörteissä

Kirkkaanpunainen, jo valmiiksi muotoonsa leikattu bikinikangas odottaa vuoroaan työpöydällä.

Ilta hämärtyy yöksi Turun tuomiokirkon kulmilla. Porthaninkatu 7:n ateljeesta kuuluu vielä ompelukoneen nakutus, kun poljettava Singer tikkaa paksua lankaa vaaleaan vahakankaaseen. Kirkkaanpunainen, jo valmiiksi muotoonsa leikattu bikinikangas odottaa vuoroaan työpöydällä. Tekeillä on muhkea tyyny, joka ei ole mikä tahansa päänalunen, vaan taideteos, joka viitoittaa tietä tekijänsä uudelle aluevaltaukselle.

Turun piirustuskoulusta vuonna 1969 kuvanveistäjäksi valmistunut Simo Helenius ajautui pop-taiteen pyörteisiin taiteilijanuransa ensimetreillä. Alkuun hän yritti tehdä kujeilevia pop-teoksia puusta, mutta totesi sen varsin pian liian jäykäksi materiaaliksi tähän tarkoitukseen. Äitinsä ompelua pikkupoikana seuranneena hän keksi kokeilla taiteen tekemistä Singerillä, ja loppu onkin historiaa.

Vuonna 1970 valmistunut Tyyny oli tuoreeltaan esillä Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä. Seuraavina vuosina Heleniuksen ateljeessa syntyi kymmeniä pehmeämuotoisia teoksia lisää. Ne herättivät valmistuessaan huomiota, mutta taidekokoelmiin niitä alettiin hankkia vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Tyynykin päätyi 1990-luvulla Turun taidemuseon kokoelmiin ehdittyään sitä ennen toimia vuosia taiteilijan kissan nukkumapaikkana.

Pop-taiteella oli kysyntää 1990-luvulla.

Vauhti kiihtyy

Porthaninkatu 7:ssä ompelukoneen ääni on muuttunut tasaisemmaksi hurinaksi Singerin vaihduttua sähkökäyttöiseen Pfaffiin. Materiaalikin on nyt astetta järeämpää tavaraa: keltaista ja mustaa keinonahkaa, jotka saavat kaverikseen alumiinisia pesuvateja ja kakkuvuokia. Kiirettä pitää, sillä näyttelyn avajaisiin on enää muutama päivä, ja taiteilijan pääteos on vasta alkutekijöissään. Töissäkin on käytävä, mutta onneksi työnantaja on joustavaa sorttia ja ymmärtää taiteen päälle.

Simo Heleniuksen keltamusta Formula valmistui syksyllä 1971 parahiksi taiteilijaseura Arten näyttelyyn Turun taidemuseoon. Idean teokseen taiteilija kertoo saaneensa naapurin kissasta, joka oli venytellyt itseään kadulle pysäköidyn Volvon kyljessä. Kilpa-auton ja naisen vartalon muotoja yhdistävästä teoksesta tuli miehisten intohimojen ilmentymä, joka menestyi taiteen kentällä hyvin ja kiilasi vähitellen tiensä taiteilijan koko tuotannon keulapaikalle.

Formula oli mukana Arten kirjeensulkija-arkissa vuonna 1990.

Taiteilijantyönsä ohella Helenius työskenteli koko 1970-luvun ajan Wäinö Aaltosen museon osa-aikaisena vahtimestarina. Työnkuva oli monipuolinen: näyttelyiden ripustamisen, taideteosten kunnostamisen ja vahtimestarin perustöiden rinnalla hän veti opastuksia Wäinö Aaltosen näyttelyyn ja avusti aika ajoin myös lasten piirustuskerhon toiminnassa. Hän hoiti työt omalla tyylillään, pilke silmäkulmassa ja uusia lähestymistapoja etsien – aivan kuten taiteilijantyönsäkin.

Simo Heleniuksen retrospektiivinen näyttely WAMissa 16.9. asti.

WAM on POP! Taiteiden yönä 16.8. klo 18–23

 

Tietoa kirjoittajasta

Johanna
Seppä
Museolehtori