Vieraalla maalla kaukana
Ja niin Wäinö Aaltonen tuntui uudelleen myös tuntemattomalta
03.04.2018
Moni WAMissa käynyt taiteenystävä on varmaan hieraissut silmiään tänä keväänä huomattuaan, että museon atriumpihaa vuosikausia koristanut Wäinö Aaltosen veistos Susanna on vaihtunut toiseen. Susanna on lähtenyt kesän ajaksi matkoille. Häntä sijaistaa kevään ajan Ennu Okan veistos Poika ja kala ja kesälomittajaksi on tulossa Simo Heleniuksen veistoksia. Susannan taas voi tavata pian Helsingissä Villa Gyllenbergin taidemuseon pihalla.
Villa Gyllenbergin taidemuseo on Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa. Pienuudestaan huolimatta museolla on kadehdittavat taidekokoelmat, hengästyttävä määrä vanhaa arvotaidetta ja suomalaisen taiteen mestariteoksia.
Viime keväänä Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttelyn viimeisillä viikoilla Villa Gyllenbergin taidemuseon intendentti Nina Zilliacus otti minuun yhteyttä. Hän kysyi, voisimmeko tuottaa heille Wäinö Aaltos -näyttelyn. Ajatus tuntui aluksi jokseenkin haastavalta: WAMissa olleessa näyttelyssä oli Aaltosen teoksia esillä yli 200 ja Villa Gyllenbergin näyttelytilat ovat ehkä noin viidennes WAMin näyttelytiloista. Ainakin pitäisi tehdä paljon karsimista ja valintoja. Isoimmat teokset eivät mahtuisi Villa Gyllenbergin tiloihin, itse asiassa niitä ei saataisi edes ovista sisään. Käytännössä koko näyttely menisi uusiksi.
Joten, sain jälleen kerran kysyä itseltäni samat kysymykset kuin puolitoista vuotta sitten tehdessäni WAMin Wäinö Aaltos -näyttelyä: Miten välttää toistamasta myyttiä ja kertomasta samaa tarinaa Wäinö Aaltosesta uudelleen ja uudelleen? Miten tehdä näyttelystä kävijälle mielenkiintoinen, ajankohtainen ja merkityksellinen ja ennen kaikkea Wäinö Aaltosen arvoinen?
Tietenkin suostuimme tekemään heille näyttelyn. Hey c’mon, tämähän on Wäinö Aaltosen museo!
Onneksi pystyimme käyttämään hyväksemme WAMin näyttelyä varten tehtyä tutkimusta ja salitekstejä. Yhteistyössä Nina Zilliacuksen kanssa valitsimme menneestä näyttelystä muutaman keskeisimmän teeman ja koostimme niistä uuden kokonaisuuden otsikolla Wäinö Aaltonen – Tuttu ja tuntematon. Saimme myös tähän näyttelyyn lainaksi yksityisiltä omistajilta teoksia, joita ei WAMin näyttelyssä nähty. Esillä tulee olemaan aivan uusi kokonaisuus ja Aaltosen teoksia, joita ei ole nähty näyttelyissä pitkiin aikoihin.
Toisissa tiloissa
Näyttelyn tekeminen toiseen museoon merkitsee näyttelykuraattorille muutamaa askelta pois mukavuusalueelta. Se on hyppy pää edellä tummaan veteen vieraassa rannassa. Jokaisessa taidemuseossa on omat käytäntönsä ja omat tavat tehdä näyttelyitä. Minulle on kehittynyt vuosien mittaan näyttelyiden tuotantoprosessista work flow, joka noudattelee WAMin ja Turun museokeskuksen työrytmiä – asiat edistyvät tavallaan itsestään kun kaikki työvaiheet ovat ikään kuin lihasmuistissa ja näyttelyitä rakentava työryhmä on pitkälti rutinoitunut.
Mutta kun tekee näyttelyitä toiseen museoon, pitää ottaa huomioon heidän työrytminsä, teosten esittämisen konventionsa ja erilaisen tilan olemus. Yleensä näyttelyt muotoutuvat pääni sisällä, mutta nyt näyttelyn tekeminen vieraaseen tilaan muistikuvien, muutaman pikaisesti räpsäistyn valokuvan ja suuntaa antavan pohjapiirroksen kanssa olisi ollut turhan haastavaa. Onneksi on tietotekniikka: Tein suunnittelun avuksi 3D-mallinnoksen Villa Gyllenbergin näyttelytiloista. Virtuaalitiloissa oli helppo heittää seinille maalaukset oikeassa mittakaavassa ja veistokset lattialle oikeille paikoilleen, miettiä rauhassa näkymiä, kuljeskella ympäriinsä ja pähkäillä.
Ja näissä virtuaalitiloissa seikkaillessani huomasin yllättäen katsovani Wäinö Aaltosen teoksia aivan uudella tavalla.
Wäinö Aaltonen – Tuttu ja tuntematon on siis tosiaankin tuttu ja tuntematon: Vanhoja tuttuja teoksia, joita on nähty WAMissa ja niiden rinnalla on vähemmän nähtyjä, ehkä oudompiakin Aaltosen teoksia. Ja tavallaan näyttely on minullekin tuttu ja tuntematon. WAMissa esillä olleen näyttelyn jälkeen Wäinö Aaltonen tuntui jopa niin tutulta, että aluksi tuntui kovin vaikealta lähteä tekemään tätä näyttelyä. Eikö kaikki tullut jo nähdyksi ja sanotuksi? Mutta uusi paikka omine etuineen ja haasteineen pakotti minut katsomaan teoksia uudelleen.
Ja niin Wäinö Aaltonen tuntui uudelleen myös tuntemattomalta.
Wäinö Aaltonen – Tuttu ja tuntematon Villa Gyllenbergin taidemuseossa Helsingissä 11.4. – 14.10.2018.
PS. Wäinö Aaltosen teoksia on tietenkin esillä myös Wäinö Aaltosen museossa, niin kuin aina. Ihan kaikki teokset eivät lähteneet Helsinkiin.