Epäonnistuiko lauantain leipomuksenne? Älkää pahoittako mieltänne, emännillä on teille niksi, oiva resepti, jota voitte hyödyntää halutessanne: pienviljelijäemännän keittokirjan uusitut pikkuleivät.

Kyllä hikikarpalot lentävät, kun rengit höyläävät kimpilautojen syrjiä tässä helteessä. Välillä täytyy käydä virkistäytymässä – onneksi joki on ihan vieressä, ja mikäpä siinä on kastautua ja nauttia sen jälkeen kellarikylmästä limonaatista. Mitenköhän kauan helteet vielä jatkuu?

Iso-Kohmossa valmistui tänään todellista kesäruokaa - maitopottuja! Helppoa ja herkullista! Voi ja maito pysyivät ennen kattilaan päätymistä kylmänä tietenkin renkien viime kesänä valmistamassa jäähdytyskaapissa, joka toimii jopa tällaisilla helteillä moitteetta. *** Maitoperunakeitto 2 l perunoita 1 l vettä 2 rkl. voita suolaa 2 l maitoa 1 sipuli Perunat kuoritaan, paloitellaan lohkoiksi ja pannaan kuumaan, voilla, suolalla ja sipulilla maustettuun veteen kiehumaan. Kun ne ovat puolipehmeitä, lisätään maito, ja keitto saa kiehua, kunnes perunat ovat pehmeitä. (Maiju Gebhard & Hilja Lahti: Pienviljelijäemännän keittokirja, Kotilieden kirjasto 38. WSOY, 1932)

"Tänää minen palio mitää tee. Porottaa nii hirviästi notten saa eres olluksi!" ilmoitti Anneli tänään huomatessaan lämpötilan kohoavan jälleen hellelukemiin. Tämän sanottuaan lähti hän ulos hellehatun ja kirjan kera viettääkseen päivän suosikkiharrastuksensa parissa. Emännät suhtautuvat poikkeuksellisen ymmärtäväisesti Annelin laiskuuteen - eihän helteellä saa rehkiä. Julistuksestaan huolimatta hoitaa Anneli tänäänkin tunnollisesti pihakasvien kastelun - alkaahan tämä helle näkyä jo kasveissakin keltaisuutena. Luonnollisesti Anneli on lukenut Emännän tietokirjasta kaiken puutarhanhoidosta, ja kertookin nyt parhaat kasteluvinkkinsä: 1. Laske kasteluvesi kannuun tai muuhun astiaan jo edellisenä iltana, jotta kasteluvesi saa seisoa hyvän aikaa ilman vaikutuksen alaisena ennen käyttöä. Parasta kasteluvettä on sade-, joki-, järvi- ja lammikkovesi. 2. Anna kasteluveden lämmetä vähintään yhtä lämpimäksi kuin ilma välttääksesi liian kylmän veden sangen turmiollisia vaikutuksia kasveihin. 3. Käytä pieniä taimia kasteltaessa kannun torven päässä hajoittajaa. Mikäli hajoittajaa ei ole saatavilla, voi torven päähän tunkea löyhästi ruohoa. 4. Hedelmäpuut ja marjapensaat kastellaan vain silloin tällöin, mutta silloin niin, että maa tosiaan kastuu. 5. Suorita säännöllinen kastelu mieluiten illalla. (Gebhard, Hannula, Harmaja, Ollonqvist & Wiherheimo: Emännän tietokirja II osa, WSOY Porvoo, 1931)

Marjatta Kurenniemi (1918-2004) oli suomalainen lasten- ja nuortenkirjailija, joka kirjoitti urallaan lukuisia rakastettuja satuja, runoja, nuortenromaaneita sekä näytelmiä. Ensimmäisen teoksensa, Pukke Punamuurahaisen seikkailut, Kurenniemi julkaisi vuonna 1946, ja jatkoi tuotteliasta uraansa aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Epäilemättä tunnetuimpia Kurenniemen teoksista ovat 1960-1980-luvuilla julkaistut Onneli ja Anneli -kirjat. Nämä rakastetut tarinat kahdesta tytöstä ovat 2010-luvulla nousseet uudelleen estradille kirjojen pohjalta tehtyjen elokuvien myötä. Mutta miten tämä kaikki liittyy Kuralan Kylämäkeen? Viime viikkoina Kuralassa on kuhissut kuvausväkeä ja -välineistöä, sillä museoalueemme pääsi yhdeksi Onneli, Anneli ja nukutuskello -elokuvan kuvauspaikoista. Ensi jouluna elokuvateattereissa voi siis nähdä tuttuja paikkoja ja maisemia! Kurenniemen 1940- ja 1950-lukujen satuihin pääsee huomisesta alkaen tutustumaan Iso-Kohmon tuvassa emäntien kokoaman, liimaaman ja leikkaaman satukirjasen muodossa. Tervetuloa uppoutumaan satujen maailmaan!

Elävän historian museossa on aina päässyt kokemaan ja kokeilemaan asioita itse. Erilaiset työpajat, leirit ja muu museopedagoginen toiminta ovat kuuluneet alusta alkaen Kuralan Kylämäen arkeen. Kuvassa kesäleiriläiset pyykinpesun pyörteissä 1990-luvulla. #kuralankylämäki30vuotta Kuva: Turun museokeskus

Jotkut Kuralan Kylämäen vakiokävijät muistavat vielä hurmaavan Mikki-kissan. Mikistä piti tulla navettakissa, mutta vietettyään ensimmäisen kesänsä museon henkilökunnan ja vieraiden paijattavana Iso-Kohmossa se päätti viettää talvensa mieluummin toimistossa loikomassa kuin navetassa hiiriä jahtaamassa. Rakastettu ja kaivattu Mikki asui Kuralassa yli kymmenen vuotta. #kuralankylämäki30vuotta Kuva: Turun museokeskus

Vuosien varrella Kuralan Kylämäellä on vieraillut isompia ja pienempiä arkeologeja. Vuonna 1973 Kuralassa tehtiin alustavia tutkimuksia, ja vuonna 1974 ympäri mäkeä kaivettiin 63 arkeologista koekuoppaa. Koekaivauksissa löydettiin merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta, minkä vuoksi koko Kuralan alue päätettiin suojella muinaismuistolain nojalla. Suojelupäätös pelasti Kylämäen talot purkutuomiolta ja alueesta päätettiin tehdä museo. Kuvassa leikkikaivaukset 1990-luvulla. #kuralankylämäki30vuotta Kuva: Turun museokeskus

Vuonna 1991 Iso-Kohmon navetan kunnostustyöt saatiin päätökseen, ja lehmät pääsivät muuttamaan ensimmäisinä eläiminä Kylämäelle. Muut eläimet saapuivat vähitellen perässä. Nykyään Kuralan Kylämäellä pääsee ihastelemaan kanoja, lampaita ja hevosia. #kuralankylämäki30vuotta Kuva: Turun museokeskus

Kuralan taloja asuttivat vuoteen 1987 asti Turun kaupungin vuokralaiset. Kylämäen museotoiminnan alkaessa vuonna 1988 ainoastaan Kokeiluverstas oli avoinna yleisölle muiden rakennusten kunnostustöiden jatkuessa. Remontissa 1950-luvun asuunsa palautetun Iso-Kohmon ovet avautuivat vuonna 1990, ja nykyään museovieraat pääsevät nauttimaan Iso-Kohmossa aikakauden tunnelmasta sekä seuraamaan talon emäntien askareita. #kuralankylämäki30vuotta

Kuralassa tapahtuu! Perjantaina 13.7. Ylioppilas Suominen esiintyy Iso-Kohmossa Kuralan 30 vuotis syntymäpäivien johdosta. Kello 14.15 luvassa on suomalaisia klassikoita sekä vähemmän tunnettuja lauluja! Tulkaahan kuuntelemaan vaikkapa heti ilmaisen muinaiskierroksen jälkeen!

On se puu merkillinen aine; alati kuivuu tai vääntyy. Sitä paitsi puuhan kutistuu eri suuntiin eri tavoin. Pitkittäin ei juuri ollenkaan, säteen suunnassa 3–4% ja kehää myöten eniten, jopa 8%. Entäpä sitten kun tehdään tiinuja tai pyttyjä, miten kimpilautojen eläminen olisi hallinnassa? Vastaushan on sinänsä helppo: otetaan kimpiaines keskeltä puuta. Pintalaudoilla ei tässä hommassa ole käyttöä.