15.3.2013

Savi kaupungissa toi Turkuun Iglun, Temppelin ja Kimonon

Yllä: Savi kaupungissa -hankkeen taiteilijat Pekka Paikkari, Karin Widnäs ja Kim Simonsson Puutorilla. Kuva Turun museokeskus Ringa Takanen

Turun kaupungin taidekokoelma on saanut jälleen kolme uutta ulkoveistosta kun kulttuuripääkaupunkihanke Savi kaupungissa juhli teosten valmistumista 21.6.2011. 

Taiteilijat Karin Widnäs, Pekka Paikkari ja Kim Simonsson ovat antaneet kauneuden vallata alaa arkiselta ottamalla haltuun kaupunkitilan huomiotta jääneitä epäpaikkoja. Hankkeen tavoitteena on ollut ehostaa ja siistiä kaupungin rakenteita keramiikkataiteen keinoin. Taiteilijat lahjoittivat teokset Turun kaupungille.

Kauneus valloittaa tekniikan

Kaupungin infrastruktuuri edellyttää rakenteita, jotka ovat harvoin esteettisesti harkittuja ja silmää miellyttäviä. Kaupungin elämää pitävät yllä sähkö, vesi ja ilmanvaihtokanavat ja näiden teknisten rakenteiden ulkomuoto sivuutetaan usein välttämättömyytenä. Savi kaupungissa -hankkeessa nämä toiminnalliset rakenteet ovat valikoituneet paikoiksi taiteelle.

Savi Kaupungissa -teokset kaunistavat kaupunkia, ja tuovat kaupunkikuvaan vetovoimaisuutta mutta niillä on myös muita tehtäviä. Widnäsin Kimono jätevedenpuhdistamon katolla raikastaa ilmaa ja Simonssonin Temppeli -teoksen vinttikoirat vartioivat salaperäistä sähkönjakelukeskusta. Paikkarin Iglu Puutorin parkkipaikan ilmanvaihtoaukolla elävöittää toria ja houkuttelee esiin sen entisaikojen vilkkautta. Teokset tarjoavat kaupunkilaisille uusia kohtaamispaikkoja ja saavat samalla uuden merkityksen kaupunkikuvallisina merkkipaikkoina.

Lue lisää teoksista: 

Karin Widnäs Kimono
Kim Simonsson Temppeli
Pekka Paikkari Iglu

Savea saven päällä

Hankkeen nimi Savi kaupungissa muistuttaa siitä, että Turku on rakennettu saven päälle. Savi ei kuitenkaan ole pelkästään epämiellyttävä totuus vajoavien rakennusten alla, vaan sillä on myös elävöitetty ja rakennettu uutta kaupunkiympäristöä. 

Savi kuuluu olennaisella tavalla myös Turkulaisen taideteollisuuden historiaan: vuosina 1921–1969 toiminut Kupittaan savi valmisti keraamisten tiilien, putkien ja laattojen ohessa myös koriste- ja käyttökeramiikkaa paikallista materiaalia hyödyntäen. Widnäsin, Simonssonin ja Paikkarin veistoksissa heijastuu muistuma varhaisen kotimaisen muotoilun pyrkimyksestä esteettisen kokemuksen tasa-arvoiseen jakamiseen yhteiskunnassa: kauneuden tulee olla läsnä arkisten kulkureittiemme varrella, ohi mennenkin jokaisen saavutettavissa

Keramiikan pitkä historia

Saven olemukseen on esihistoriasta asti kuulunut kaksijakoisuus: savi toimii fysikaalisten ominaisuuksiensa ansiosta monissa käytännön funktiossa, mutta mahdollistaa samalla laajan muovailtavuuden, joka innoittaa käsittelijäänsä muotokokeiluihin ja koristeluun. Vanhimpana esimerkkinä ovat Suomen esihistorian kampakeraamiset, teräväpohjaiset ja leimoin koristellut astiat. Nykyäänkin perustaltaan sama materiaali on käytössä niin ruoka-astioissa, rakennusten julkisivuissa, vessanpöntöissä kuin taide-esineissäkin.

Kuvanveiston historiassa materiaalit ovat usein saaneet hierarkkisia arvolatauksia. Esimerkiksi puun arvostukseen on vaikuttanut sen käyttö kansantaiteessa. Myöskään savi ei nykytaiteessa ole ollut kovin yleinen materiaali, ehkä juuri käyttöesineiden ja taideteollisuuden materiaaliksi leimautumisen johdosta. Mutta nyt Savi kaupungissa -hankkeen myötä savi on saanut uuden arvonnousun myös julkiselle veistokselle sopivana materiaalina.