7.6.2010

Antti Louhisto (1918–1989)

Leningradin ja Turun ystävyyden patsas

Antti Louhisto: Turun ja Leningradin ystävyyden patsas, 1968 (1969) Kuva: WAM Tatiana Tolonen

1968

paljastettu 19.5.1969

Pronssi, korkeus 2,5 m

Jalusta punaista graniittia, 

korkeus 0,5 m

Puolalan puisto

Turun kaupungin pystyttämä teos yli 15 vuotta kestäneen Turun ja Leningradin ystävyyden kunniaksi. Ystävyyssuhteet Turun ja Leningradin (nyk. Pietari) välillä solmittiin virallisesti vuonna 1953.

Turku on Leningradin ystävyyskaupungeista ensimmäinen, jonka kanssa on vietetty säännöllisesti ystävyyspäivää. Ensimmäinen kaupunkien välinen ystävyysviikko järjestettiin Leningradissa 6-12.06.1983.  

Entisten pääkaupunkien jykevä halaus

Puolalanpuiston laella halailee ja tervehtii toisiaan neljä jykevää veistoshahmoa, kolme miestä ja hulppeaan huiviin sonnustautunut maatuska. Teos on kuvanveistäjä Antti Louhiston muotoilema Turun ja Leningradin ystävyydenpatsas. Veistos paljastettiin kaupunkien 15-vuotisen ystävyystoiminnan kunniaksi. Suhteiden solmimisen taustalla vaikutti Suomen ja Neuvostoliiton välisten poliittisten suhteiden normalisoituminen sodan jälkeen. Löytyiköhän ystävyydelle pohja kaupunkien samantapaisesta historiallisesta statuksesta? Ovathan molemmat, sekä Turku että Pietari, maansa entisiä pääkaupunkeja.

Punagraniittinen jalusta

Alun perin patsas piti pystyttää Turun suomenkielisen työväenopiston edustalle, mutta Louhiston suunnittelema teos oli tähän paikkaan aivan liian suuri. Taiteilijan toivomuksena oli myös teoksen jalustan valmistaminen Virolahden graniitista. Se olisi karkearakeisena ja ruskeanpunaisena sopinut oivallisesti veistoksen jykevään luonteeseen. Tälle jalustamateriaalille olisi löytynyt myös ystävyyskaupunkiin viittaava historiallinen perustelu, sillä Virolahden graniittia vietiin jo tsaarillisen Pietarin rakennuskiviksi. Esimerkiksi Aleksanteri I pylvään monoliittikivi Palatsiaukiolla on peräisin sieltä. Kiven valinnalla saattoi olla taiteilijalle myös henkilökohtainen merkitys, olihan hän syntyisin Virolahdelta. Kaupungin päättäjät valitsivat teokseen taiteilijan suosituksesta huolimatta lähempää louhittavaa ja halvemmaksi osoittautunutta kiveä, Vehmaan punaista graniittia.