Kielivalinta

Valitse kieli: suomeksi på svenska in english
 

Haku

 
Tarkennettu haku   Yhteystietohaku

på svenska | in English

 Tekstin koko: a a a a 

Sisältö

 

Arkkitehtuuri

Museorakennuksen ovat suunnitelleet Irma ja Matti Aaltonen. Tiedetään myös Wäinö Aaltosen osallistuneen suunnittelutyöhön. Laajasti matkustellut taiteilija oli perehtynyt museoihin ulkomaannäyttelyidensä ja matkojensa myötä. Kaupungin päätettyä museon rakentamisesta myönnettiin taiteilijalle matkastipendi, joka mahdollisti tutustumisen ajankohtaiseen museoarkkitehtuuriin Euroopassa.

Wäinö Aaltosen vaikutusta voidaan nähdä avarissa, toisiinsa aukeavissa näyttelytiloissa, jotka mahdollistavat kolmiulotteisen taiteen tarkastelun eri suunnista. Nykyisen Studiotilan paikalla olleen luentosalin toteuttaminen oli myös mitä todennäköisimmin Wäinö Aaltosen ajatus. Jo museaalista kokonaisuutta hiottaessa varattiin näyttelytiloista paikkoja määrätyille taideteoksille. Ala- ja ylägalleriat suunniteltiin pienoisveistoksia, maalauksia ja grafiikkaa varten, 11:n metrin korkuinen veistossali suurikokoisia teoksia, kuten Pax -veistoksen kipsiä varten. Veistossali on myöhemminkin suonut ainutlaatuiset puitteet useille nykytaiteen teoksille, joiden esittäminen muualla olisi ollut mahdotonta.

Museo suunniteltiin rakennettavaksi maaston luonnollista kaltevuutta seuraten neljään eri korkeustasoon. Huonetilojen oli tarkoitus olla muunneltavissa siirreltävien väliseinien avulla. Kahvio puuttui alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta saatiin mukaan Turun taidemuseon intendenttinä toimineen Erik Bergin (1921-2007) ehdotuksesta. Sisäseinät päätettiin jättää valun jälkeen käsittelemättömiksi, mikä oli paitsi taloudellinen, myös veistosten esittelyn kannalta onnistunut ratkaisu. Julkisivuissa arkkitehtien valitsema betoni vaihdettiin kaupungin edustajien toivomuksesta arvokkaampaan travertiiniin ja kalkkihiekkatiileen. Näin säilytettiin suunnittelijoiden alkuperäinen idea vaaleasta rakennuksesta.

Tunnelmallisen atriumpihan kautta tulee valoa kaikkiin sen ympärillä oleviin tiloihin. Suurten ikkunoiden kautta museokävijä tavoittaa näkymän taivaalle tai vesialtaan väreilevään veteen. Altaan reunalle on sijoitettu Wäinö Aaltosen Susanna pronssiveistos (1930-1960-luku).

Mies van der Rohen suunnittelemasta Saksan maailmannäyttelypaviljongista (1929, rekonstruktio 1986) Barcelonassa, Neue Nationalgaleriesta (1968) Berliinissä sekä  Einar Myklebustin ja Gunnar Fougnerin suunnittelemasta Oslon Munch-museosta (1963) voidaan löytää elementtejä, jotka toistuvat museorakennuksessa. Julkisivun travertiini, sisäpihan vesiaihe ja pohjaratkaisut välittävät kansainvälisiä vaikutteita. Wäinö Aaltosen nimeä kantavan museon arkkitehtuuri on kuitenkin hillittyä. Häivähdyksiä ylellisyydestä näkyy vain vähän. Museon suunnittelussa tavoiteltiin taloudellisuutta ja joustavaa tilankäyttöä. Toteutuksessa pyrittiin välttämään kalliita ja monimutkaisia ratkaisuja. Tuloksena syntyi vähäeleinen, kuvataiteen ehdoilla toimiva taidemuseo.


suomenkielinen versio | svensk version | english version

Sivua viimeksi päivitetty 13.6.2012 10:12 ja sivu on julkaistu 16.5.2007 18:38

Muut nostot

Atriumpiha_WAM

Lisätoiminnot

Verkkopalvelun opaste | Sivukartta | Palaute ja asiointi | Tulosta sivu | Media | Tekstiversio

© 2012 Wäinö Aaltosen museo | Itäinen Rantakatu 38, 20810 Turku | puh. (02) 262 0850 | wam@turku.fi