Ajankohtaista: Carlo Bassin Turku

Rakennuksessa toimivat tätä nykyä muun muassa ravintolat Blanko, Tintå ja Oobu

Mikä mahtaa olla Turun valokuvatuin maisema? Omien somekanavieni perusteella kärkisijoille nousee ainakin Auransillan tai Kirjastosillan tienoilta kuvattu Aurajokinäkymä. Suurten lehmusten reunustamat, kauniisti valaistut rannat ja Läntisen Rantakadun Aurinko- ja Sirius-kortteleiden viehättävät, pastellisävyiset rakennukset houkuttelevat turkulaisia ihastelemaan ja ikuistamaan kotikaupunkiaan kaikkina vuodenaikoina – turisteista puhumattakaan. Ovatpa ne päätyneet myös tekstiiliyritys Vallilan Turku-aiheisen sisustuskankaan kuosiin.

Moni kokee jokivarren empirearkkitehtuurin edustavan alkuperäistä, turmeltumatonta Turkua, vaikka kaupungin historia ulottuu näitä lähes parisataavuotiaita talokaunottaria paljon kauemmas. Aiemmin pitkälti puusta rakentunut kaupunki on kuitenkin palanut poroksi monta kertaa, eikä vuoden 1827 suurpaloa edeltävää rakennuskantaa ole säilynyt nykypäivään vahingoittumattomana kuin kourallinen. Niinpä Aurajoen länsirantaa myötäilevät, pian Turun palon jälkeen pystytetyt rakennukset todella lukeutuvat Turun vanhimpiin.

Palossa raunioiksi hiiltynyt kaupunki alkoi 1820-luvun lopulla kohota tuhkasta uudistuneena ja entistä nykyaikaisempana. Turussa puhalsivat eurooppalaiset tuulet: jälleenrakennuksen intoa puhkunutta ilmapiiriä kuvastivat kansainvälisyys ja modernit aatteet. Edellistä väljemmän ja paloturvallisemman ruutukaavan suunnitteli saksalainen Carl Ludvig Engel, kun taas uuden, ranskalaislähtöisen rakennustyylin – ruotsalaisilla ja pietarilaisilla vaikutteilla täydennettynä – toi Turkuun italialaissyntyinen arkkitehti Carlo Bassi. Juuri hänen kynästään on syntynyt useampi Aurajokirannan eleganteista empirerakennuksista. Etelä-, keski- ja pohjoiseurooppalaiset suuntaukset yhdistyivät Bassin suunnitelmissa hallituksi kokonaisuudeksi, joka on ilahduttanut kaupungin kulkijoita sukupolvesta toiseen. Sitä ei ole nujertanut edes 1960- ja 1970-lukuja leimannut purku- ja uudisrakennusvimma, niin sanottu Turun tauti.

Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon toisessa kerroksessa, on parhaillaan esillä Turun museokeskuksen tuottama näyttely Carlo Bassi – Suomen ensimmäinen arkkitehti, joka esittelee Bassin tuotantoa monipuolisesti uusien ja vanhojen valokuvien sekä piirrosten kautta. Galleriatilaan pääsee porttikäytävästä, joka sijaitsee joulurauhan julistuksesta tutun parvekkeen alla.

Läntistä Rantakatua 1930-luvulla nykyisen Kirjastosillan kohdalta kuvattuna. Kuva: Turun Sanomat / TMK

Carlo Francesco Bassi, joka käytti etunimestään myös muotoja Charles tai Carolus, syntyi Torinossa, silloisessa Sardinian kuningaskunnassa vuonna 1772 – tasan 250 vuotta sitten. Hän muutti äitinsä ja isosiskonsa kanssa Italiasta Ruotsiin jo 8-vuotiaana sisarensa tanssijanuran vuoksi, ja kouluttautui sittemmin arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiassa. Siellä hän omaksui Euroopassa yleistyneen uusklassisen arkkitehtuurisuuntauksen ja etenkin sen kustavilaisen haaran – Kustaa III:n ja Kustaa IV Adolfin hovityylin – selkeine ja pelkistettyine ihanteineen. Alkuperäisen kotimaansa kulttuurivaikutteita hän imi opiskellessaan jonkin aikaa myös Roomassa. Myöhemmin Bassin arkkitehtuuriin vaikuttivat Napoleonin Ranskasta levinneet juhlavat empirevivahteet sekä Venäjältä omaksuttu rikkaampi värien käyttö, joskin Bassin rakennusten päävärinä säilyi aina ruotsalaistyylinen keltainen.

Turkuun Bassi saapui jo neljännesvuosisata ennen suurpaloa, vuonna 1802. Syynä oli yhteistyö Tukholman kaupunginarkkitehdin sijaisena ja myöhemmin varsinaisena kaupunginarkkitehtina toimineen C. C. Gjörwellin kanssa, joka oli laatinut piirustukset Turun Akatemian uutta toimitaloa varten. Vielä tuolloin Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, ja julkisia rakennusprojekteja johdettiin Tukholmasta käsin. Bassi sai tehtäväkseen valvoa Akatemiatalon rakentamista paikan päällä Turussa, ja Suomi sai näin ensimmäisen akateemisesti kouluttautuneen arkkitehtinsa. Tätä ennen rakennussuunnittelijat, kuten Turun kaupunginarkkitehdin virkaa 1700-luvulla hoitaneet Samuel Berner ja C. F. Schröder, olivat koulutukseltaan muurimestareita.

Akatemiatalo Turun tuomiokirkon kaakkoispuolella. Rakennuksessa on vuodesta 1830 lähtien toiminut Turun hovioikeus. Kuva: Turun Sanomat / TMK.

Turussa Bassi sai heti muitakin rakennushankkeita hoitaakseen. Hän suunnitteli Maarian kirkkoa ympäröivään muuriin kaksi uusklassista portaalia, jotka valmistuivat seuraavana vuonna 1803, sekä Korppoon kartanon, joka valmistui 1805. Vuosina 1808–1809 käyty Suomen sota ja sitä seurannut Suomen liittäminen Venäjän keisarikunnan alaisuuteen aiheuttivat kuitenkin keskeytyksen käynnissä oleviin rakennushankkeisiin. Bassin vuonna 1804 piirtämä Wiurilan kartano Halikossa valmistui vasta Venäjän vallan ajalla 1811, ja Akatemiatalo sai odottaa valmistumistaan peräti vuoteen 1815.

Vallan vaihtumisesta huolimatta Bassi päätti jäädä Turkuun. Hänet nimitettiin Yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtoon vuonna 1810. Tässä virassa hänen ensimmäisiä suunnittelutöitään oli jokirantaan, Auransillan viereen rakennettu Seurahuone, nykyinen Turun kaupungintalo. Seurahuoneen rakentamishanke lähti liikkeelle Suomen Suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi nimettyyn Turkuun muuttaneiden venäläisten upseerien ja virkamiesten tarpeesta saada kaupunkiin ylemmälle säätyluokalle soveltuvat juhla- ja seurustelutilat. Sen valmistuessa marraskuussa 1812 Helsinki oli tosin ollut pääkaupunkina jo runsaat puoli vuotta. Pelkistetyn, vaaleankeltaisen rakennuksen muotokieli oli ruotsalaisvaikutteisen uusklassismin mukaisesti symmetrinen ja yksinkertaisen suoraviivainen, mutta se on 1800-luvun lopussa saneerattu uusrenessanssityyliseksi ja alkuperäistä paljon koristeellisemmaksi.

Aurajokimaisema vuodelta 1880. Vasemmalla, purjelaivan mastojen takana, näkyy Seurahuoneen uusklassinen julkisivu. Kuva: J. J. Reinberg / TMK.

1810- ja 1820-luvuilla Bassi suunnitteli etupäässä kirkkoja eri puolille Suomea. Muiden julkisten rakennusten osalta hän oli menettänyt suosiotaan muutamaa vuotta nuoremmalle Engelille, joka oli työskennellyt Venäjän keisarikuntaan kuuluneen Tallinnan kaupunginarkkitehtina, ja jolla oli suhteita Pietariin sekä Venäjän saksalaisväestöön. Engelin suunnitelmia pidettiin moderneina, kun taas Bassin tyyli koettiin usein vanhentuneeksi ja liian ruotsalaiseksi. Engel oli tullut Turkuun 1814 suunnittelemaan työntekijöiden asuintaloa pietarinsaksalaiselle kauppiaalle C. R. Lohmanille, joka oli ostanut pari vuotta aiemmin Jokikadulla, nykyisellä Läntisellä Rantakadulla sijainneen sokeritehtaan. Tehtaan viereen noussut rakennus valmistui 1816. Samoihin aikoihin Engelin piirustukset Akatemian uudeksi tähtitorniksi syrjäyttivät Bassin jo laatiman ehdotuksen, ja vuonna 1819 Vartiovuoren laelle valmistunut rakennus toteutettiin Engelin suunnitelmien mukaan. Vielä vuoden 1816 aikana Engel kiinnitettiin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Hän sai suunnitellakseen Suomen paraatipaikan, Helsingin Senaatintorin ympäristön, mikä lieneekin pääsyy Engelin Bassia laajempaan tunnettuuteen ja suurempaan jälkimaineeseen.

Myös Bassi joutui muuttamaan Turusta Helsinkiin, kun intendentinkonttori siirrettiin uuteen pääkaupunkiin vuonna 1821. Hän ei kuitenkaan viihtynyt Engelin varjossa, vaan erosi intendentinvirastaan ja palasi Turkuun kolme vuotta myöhemmin. Paitsi suosion hiipuminen, myös pitkäaikainen sairaus varjostivat hänen elämäänsä. Turun paloon saakka hän jatkoi suurelta osin kirkkoarkkitehtuurin parissa, eikä muita julkisia tilauksia juuri tullut. Onkin jokseenkin ironista, että valtavaa tuhoa ja inhimillistä kärsimystä kylvänyt vuoden 1827 suurpalo, joka syttyi tiistaina 4. syyskuuta ja roihusi kaksi vuorokautta tuhoten kolme neljäsosaa koko kaupungista, merkitsi Bassin arkkitehtuurille uutta renessanssia ja töiden yhtäkkistä moninkertaistumista.

Carlo Bassin suunnittelema, vuonna 1824 valmistunut Kupittaan entinen kaivohuone. Kuva: TMK.

Palon jälkeen Turun uuden asemakaavan suunnitteli Bassin vanha kilpailija Engel, jonka kädenjälki jäi kuitenkin rakennusten osalta Turussa suhteellisen vähäiseksi. Tuolloin 56-vuotias Bassi sitä vastoin sai heti seuraavana vuonna 1828 suunnitellakseen Läntisen Rantakadun varteen nousseet asuin- ja liikerakennukset kauppias Christian Trappille ja ruukinpatruuna G. E. Pychlaulle. Trappin talo, jossa nykyään toimii Café Art, sijaitsee heti Kirjastosillan länsipuolella; Pychlaun talo, joka rakennettiin toimintansa lopettaneen sokeritehtaan raunioille, on Trappin talon vieressä alajuoksun puolella. Rakennusten väliin jää takorautaportilla suljettu aukko, josta ennen Turun paloa lähti Uudelletorille johtanut katu. Vuotta myöhemmin Bassi suunnitteli apteekkari Erik Julinille samaan kortteliin liikerakennuksen, joka nykyään tunnetaankin Bassin talona. Aurakadun kulmassa sijaitsevassa rakennuksessa toimivat tätä nykyä muun muassa ravintolat Blanko, Tintå ja Oobu. Bassin talon ja Pychlaun talon välissä oleva kapea, vaaleanvihreä rakennus on entinen sokeritehtaan työntekijöiden talo, jonka palonjälkeisen korjauksen suunnitteli Turun uudeksi kaupunginarkkitehdiksi nimitetty P. J. Gylich.

Kaikissa edellä mainituissa Bassin rakennuksissa on helppo erottaa hänen arkkitehtuurilleen ja ylipäätään 1800-luvun empirelle ominaisia tyylipiirteitä: jo varhaisesta uusklassismista periytyvät julkisivujen symmetrisyys, leveys ja rytminen jaottelu, samoin kustavilaisuudelle tyypillinen keltainen väri. Ulko-ovet sijaitsevat täsmällisesti fasadin keskellä, ja rakennusten keskiosaa on korostettu myös muilla elementeillä kuten pohjakerroksen seinäpintojen rustica-kuvioinnilla ja oven yläpuolisilla parvekkeilla. Ehdottoman tiukka yksinkertaisuus sitä vastoin on jo pehmennyt: ikkunoiden ympärillä, räystäissä ja friiseissä on koristekuviointeja, ja julkisivun osien jaottelu on aiempaa vapaampaa. Rakennuksissa ei ole esimerkiksi ruotsalaiselle klassismille tyypillisiä risaliitteja – fasadin keskiosan ulkonemia mataline, antiikin temppeleistä juontuvine päätykolmioineen – jollaiset on muun muassa Seurahuoneen ja Akatemiatalon julkisivuissa.

Jokinäkymä 1800-luvun lopulta. Seurahuone (vasemmalla) on jo saanut nykyisen uusrenessanssijulkisivunsa; siitä oikealle ovat Bassin talo Aurakadun kulmassa, kolmikerroksiset sokeritehtaan entinen asuintalo ja Pychlaun talo yhtenäisen satulakatteen alla sekä Trappin talo. Kuva: K. E. Ståhlberg / TMK.

Kun jatkaa Läntistä Rantakatua Kirjastosillalta Tuomiokirkkosillan suuntaan, vastaan tulee vielä yksi Bassin suunnittelema rakennus. Pääkirjaston pihalla, Sirius-korttelin keskellä, sijaitsee Bassin ja A. W. Arppen yhteistyönä syntynyt entinen maaherran kanslia. Tämä sympaattinen, vaalean roosanvärinen rakennus on valmistunut jo vuonna 1817, ja toisin kuin koko muu lähiympäristö, se selvisi Turun palosta suhteellisen vähin vaurioin ja korjauskelpoisena.

Jokivarresta onkin lyhyt matka Brinkkalan galleriaan, missä kannattaa käydä tutustumassa lähemmin Bassin henkilöhistoriaan ja arkkitehtuuriin. Rantakadun talot eivät suinkaan ole ainoat hänen suunnittelemansa rakennukset Turussa. Näyttelyn pohjalta on helppo lähteä tutkimaan Bassin muuta tuotantoa, esimerkiksi Brahen puiston ja Akatemiatalon ympäristöä, ja toki myös muualla Suomessa sijaitsevia kohteita.

Promootiokulkue 1920-luvulla Carlo Bassin suunnitteleman Åbo Akademin päärakennuksen edessä. Oikealla näkyy Brinkkalan talo Vanhalla Suurtorilla. Kuva: Turun Sanomat / TMK.
  • Ylin kuva: Auransilta ja Läntistä Rantakatua. Kuva: Piia Koskinen / TMK.

Carlo Bassi – Suomen ensimmäinen arkkitehti

Koe Turun kadotettu kaupunkikeskusta Digimuseossa

  • Historian ja tulevaisuuden museo on tuonut kadotetun Turun koettavaksi Digimuseo-palveluun. Virtuaalivierailu vuoden 1827 paloa edeltävässä Turussa on toteutettu 360°-näkyminä, jotka on kuvattu laajan tutkimustyön pohjalta syntyneestä kaupunkimallinnoksesta.
  • digimuseo.fi/turku-abo-1827/ (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Tietoa kirjoittajasta

Piia
Koskinen
Turun museokeskus
Asiasanat: