Kokoelmanosto: Kultakauden kaveripyyntöjä 

Professori Otto Hj. Granfelt ja hänen vaimonsa Maggie (o.s. Lavonius) lahjoittivat vuonna 1957 Turun museokeskukselle joukon siluetteja. Kaiken kaikkiaan niitä on 50 kappaletta. Teokset ovat mustasta paperista saksilla leikattuja sivuprofiilikuvia, joista jokaisessa on henkilö, tämän nimi, tai jopa nimikirjoitus sekä vuosiluku ja taiteilijan signeeraus. Siluetit on tehty vuosien 1909–1929 välillä, useimmat 1920-luvulla ja ne ovat kaikki John Rafael Ekelundin käsialaa. 

Kuvatut henkilöt ovat oman aikansa kulttuuritoimijoita. Alla olevaan kuvaan on koottu heistä muutamia:

Vasemmalta alkaen ensimmäisenä on Selim Palmgren (1878–1951) suomalainen säveltäjä ja pianisti. Hänestä seuraavana on turkulainen valokuvaaja Carl Johan Schoultz (1849–1923). Schoultzilla oli ateljee Turussa, mutta ateljeekuvauksen ohessa hän otti suuren määrän kaupunkikuvia. Hän kuvasi muun muassa Turun Sanomien ensimmäisen valokuvan. 

Hieno herra lierihatussa ja savuke suussaan on tunnustettu kultakauden taidemaalari Santeri Salokivi (1886–1940). Berliinissä siluettiin puolestaan on ikuistettu venäläinen kapellimestari Aleksandr Glazunov (1865–1936).  Siluetteihin on kuvattu myös merkittäviä naisia, muun muassa suomenruotsalainen opettaja, kirjailija ja yksi Sagalundin museon perustajista Adèle Weman (1844–1936) sekä Selim Palmgrenin vaimo Maria ”Maikki” Järnefelt-Palmgren (1871–1929.) Jälkimmäinen oli suomalainen oopperasopraano, joka sai urallaan runsaasti kansainvälistä tunnustusta.

Maikin vieressä on suomalainen kulttuuri- ja taidealan vaikuttaja Karl Ekman (1869–1947) sekä Wäinö Sola (1883–1961), yksi suomalaisen oopperakulttuurin tärkeimpiä nimiä ja näytelmäkirjailija Adolf “Atte” Linderoos (1896–1934) turkkilainen fetsi-hattu päässään. Hatun viestinä oli kertoa sen omistajan olevan maailmaa nähnyt herrasmies. Mukana on myös böömiläissyntyinen kapellimestari, kuoronjohtaja ja säveltäjä Hans Aufrichtig (1869–1951), joka sittemmin muutti Suomeen.

John Rafael Ekelundin leikkaamia siluetteja Turun kaupungin taidekokoelmassa. Kuva: Anniina Winter / TMK

Siluetit on tehty suomen taiteen kultakaudella, aivan 1900-luvun alussa. Tällöin kulttuurivaikuttajat muodostivat tiiviitä ystäväpiirejä, kuten Hvitträskin arkkitehtikollektiivin ja Tuusulanjärven taitelijayhteisön. Olisiko mahdollista, että Ekelund olisi kuvannut siluetteihin jonkinlaisen kulttuurivaikuttajien yhteisön?

Selim Palmgren ja John Rafael Ekelund. Kuvan omistuskirjoitus: "Till vännen och originalet till mitt bästa porträtt Sommaren 1924. i augusti med hjärtlig tacksamhet JR Ekelund." Kuva: Sibeliusmuseum. Åbo Akademin säätiö.

John Rafael Ekelund oli taidemaalariuransa lisäksi toimittanut Naantalissa kesäisin niin sanotun ”tapahtuma tirehtöörin” virkaa. Selim Palmgren oli kansainvälisestikin aktiivinen säveltäjä ja pianisti, joten hänellä oli laajat verkostot. Suomalaisten kulttuurivaikuttajien piirit olivat pieniä ja suomalaisella ooppera- ja konserttikulttuuriväellä oli vahvat yhteydet niin Saksaan kuin Ruotsiinkin. Suurin osa siluetteihin ikuistetuista henkilöistä oli laulajia, muusikkoja, säveltäjiä tai kapellimestareita. Oliko siluettikavalkaadissa Ekelundin ja Palmgrenin ympärille muodostunut ystäväpiiri?

Etsiessäni tietoja yhdessä siluetissa kuvatusta Alexis Wennerbergistä, vahvistui yllättävästi oletukseni ystäväpiiristä. Useimmat siluettien henkilöistä ovat hyvinkin tunnettuja, mutta Wennerbergistä tietoa löytyi niukemmin. Ylen artikkelissa ”Musiikinsyntymäpäiväkalenteri” Armas Järnefelt (Maikki Järnefelt-Palmgrenin ensimmäinen puoliso) muistelee:

“Ulkopuolella opistoa seurustelimme ahkeraan ja meillä oli semmoinen jonkinlainen klubikin, johon kuului mm. Sibelius, joka opiskeli viimeistä vuotta opistossa minun sinne tullessani. Klubiin kuului myös Adolf Paul, eräs Alexis Wennerberg ja veljeni Eero Järnefelt.” 

John Rafael Ekelund: Alexis Wennerbergin siluetti. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Anniina Winter / TMK.

Wennerbergin siluetti on vuodelta 1917. Armas ja Maikki erosivat vuonna 1908, kun taas Maikki ja Selim avioituivat vuonna 1910. Wennerberg oli selvästi osa ystäväpiiriä, johon Maikki ja Selim enemmän tai vähemmän kuuluivat. 

Vaikka emme voi varmuudella tietää siluettien käyttötarkoitusta tai niiden luomiseen vaikuttaneita tekijöitä näyttäisi siltä, että Ekelund ikuisti siluetteihin ystäväpiiriään, ikään kuin kultakauden Facebookiin. Tuttavapiirissä toiset olivat läheisempiä kuin toiset. Jotkut tulivat mukaan avioliiton kautta, jotkut yhteisten intressien vuoksi. 

On hauska leikitellä ajatuksella siitä, kuinka Ekelund seuramiehenä olisi vuosien varrella kartuttanut ”naamakirjaansa”. Mielenkiintoista on myös kuvitella keiden ”kaveripyyntöihin” ei ole vastattu? Tarina ei kuitenkaan kerro siluettitaulujen matkasta Granfeltien omistukseen. Ovatko taulut ehkä olleet taitelijan kotiseinillä ja sieltä päätyneet Helsinkiin Granfelteille ja lopulta museoon.

Pääkuva: John Rafael Ekelundin leikkaamia siluetteja Turun kaupungin taidekokoelmassa. Anniina Winter / TMK

Lähteet

Lehtonen, Tiina-Maija, Kapellimestari Armas Järnefeltin ja laulajatar Maikki Pakarisen intohimoinen rakkaustarina – Musiikin syntymäpäiväkalenteri.  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/14/kapellimestari-armas-jarnefeltin-ja-laulajatar-maikki-pakarisen-intohimoinen