Kokoelmanosto: Mysteerimuna museon kokoelmista

Museolla tuli hiljattain vastaan hieman erilainen "pääsiäismuna"

Pääsiäismunatraditio juontaa juurensa jo ainakin varhaiseen kristilliseen aikaan osana uuden elämän ja ylösnousemuksen symboliikkaa. Uskonnollisten merkitystensä lisäksi pääsiäismunalla on nykyään roolinsa täysin maallistuneissakin kodeissa, missä edelleen moni värjää ja koristelee kananmunia pääsiäisasetelmiin tai asettaa suklaamunia rairuohon sekaan. Turun museokeskuksen kokoelmissa tuli hiljattain kuitenkin vastaan hieman erilainen ”pääsiäismuna.”

Munaa käsiteltäessä havaittiin, että se kätkee jotakin rapisevaa sisäänsä.


Kyseessä on Turun Ruotsalaisen Klassillisen Lyseon koulumuseon kokoelmaan mahdollisesti kuulunut, tyhjennetty strutsinmuna, joka ei alkujaan ole luultavasti liittynyt millään lailla pääsiäiseen. Muna kaivettiin kokoelmien säilytystiloista esille alun perin siitä syystä, että uudistuvalle Luostarinmäelle kaivattiin eksoottista, kaukomailta tuotua esineistöä esille Merimiehen taloon. Sellainen tämä muna tosiaan onkin, sillä se on voinut tulla lyseoon 1800-luvulla nimenomaan jonkun merimiehen kautta. Munaa ei kuitenkaan löydy mistään koulun esinelistoista, mutta se on ollut museokeskuksessa varastoituna muun esineistön kanssa, joka on koulusta peräisin.


Munaa käsiteltäessä havaittiin, että se kätkee jotakin rapisevaa sisäänsä. Asiaa täytyi tietenkin lähteä selvittämään.

 

Kulttuurihistoriallisen esinekokoelman tutkija sai konservaattorilta pinsetit, joiden avulla päästiin käsiksi munan rapisevaan sisältöön. Pian kävi ilmi, että kyseessä oli rullalle kääritty paperiliuska. Kuva: Laura Yli-Seppälä/TMK.


 

Kun paperikääröstä oli saatu hyvä pinsettiote, sitä täytyi koittaa ujuttaa ulos varovaisesti vielä sormin. Paperia piti saada kierrettyä takaisin hieman enemmän rullalle, jotta se saataisiin siististi ulos. Kuva: Laura Yli-Seppälä/TMK.

 

Paperikäärön lisäksi munan reiästä saatiin ulos vielä kangasnauhan lenkki. Se oli kiinni munan sisälle poikittain jätettävässä kepissä, ja ne ovat selvästi toimineet ripustusmekanismina. Kuva: Ninna Pulli/TMK.

 

Paperikäärön toisella puolella on katkelma ruotsinkielistä, ”Morbi Nervosi” -otsikolla varustettua tekstiä 1800-luvulta. Kuva: Laura Yli-Seppälä/TMK.

 

Munan sisältä esiin tulleen paperilapun sisältö käsittelee toisella puolella olevassa tekstissä hermoston sairauksia ja sisältää lyhenteitä, joten liuska on mahdollisesti peräisin joistakin muistiinpanoista, jotka on tehty hermosairauksia käsitelleellä luennolla tai kirjasta. Teksti katkeaa kesken paperilla, joten voidaan arvella, ettei tämä tekstisisältö ole ollut paperikäärön mahdollisen tarkoituksen kannalta olennainen, vaan se on toiminut muistilappusena toisella puolella kääröä olleille merkinnöille. Tässä kuitenkin lapun sisältö litteroituna:


”Morbi Nervosi
Incitabilitas nervosa el. Sensibilitas. All rörelse är aktiv el. passiv, villkorlig el. ovillkorlig, och dessa höra till organiska lifvet. Uti alla sjd. lider Sensibilitas, hvari är orsaken till symt. Af de många definit. på nervsjd. vore väl den bäst som härleddes af inne sjd:s förändringar, men må tagas af orsakens verkningar, som äro tydl. för blotta ögat. De kallas då nervsjd. i hka nerv. hufvudsakl. lider. Vid dem iakttar man tvenne, anting. för stark el. svag Incitab. __ Till Causa remota höra alla fysiska och moral. rörelser (retande o försvagande) Men dessa förändringar ligga utom vår forskning, ibland af någon materiel orsak, ibl. utan). Till det förra hörer alla i hka är något lokalt fel. Till det senare, utan lokalt fel. I detta kan man dock vara frisk fl [?] år. Causa proxima är fel i nerverna, hket dock undflyr mskors [människors] uppmärksamhet. De förekomma väl i hypersteniskt tillstånd, [då derpå vid -- -- -- -- --] äfv. i astheniskt. Hvad exitus och decursus angår är man oviss. De äro olika. Ibland öfvergår...”

Paperikäärön toisella puolella on kirjoitettuna numerot 3, 49 ja 63 yläriville ja 28, 37 ja 85 alariville, sekä näiden viereen mahdollisesti ”6 örs A nb __ Tern”. Oikeanpuoleiset merkinnät ovat kuitenkin niin epäselviä, ettei sisällöstä voida olla varmoja. Kuva: Laura Yli-Seppälä/TMK.

 

Kenties muna on kuulunut apteekkari ja laivanvarustaja Erik Julinin (1796–1874) etnografisiin kokoelmiin? Julin oli alkanut Turun palon 1827 jälkeen kerätä etnografista esineistöä eri puolilta maailmaa – niin Alaskasta, Kiinasta kuin Aleuteiltakin. Hänellä olisi ollut laivojensa kapteenien kautta ollut mahdollista saada monenlaista eksoottista esineistöä käsiinsä – myös tämän strutsinmunan. Julin lahjoitti kokoelmansa lyseon edeltäjälle, Turun kymnaasille, vuonna 1852 sillä ehdolla, että sitä hoidettaisiin yleisenä museona. Koululle lahjoitettua kokoelmaa tosin täydennettiin myös muiden henkilöiden lahjoituksilla vuoteen 1976 saakka, jolloin sen on täytynyt siirtyä museolle. Suurin osa Turun Ruotsalaisen Klassillisen Lyseon kokoelmasta siirtyi Turun museokeskuksen edeltäjältä, Turun maakuntamuseolta, vuonna 1989 Suomen kansallismuseon etnografiseen kokoelmaan, mutta osa esineistä jäi museokeskukseen. Munan sisällä olleet paperikäärön käsiala sopisi ainakin 1800-luvulle eli Julinin aikaan, joten muna ei varmaankaan ole myöhäisemmän ajan matkamuisto.


Entä mitäköhän numerot ovat tarkoittaneet? Karttakoordinaattejakaan numerot eivät ole. Miksi paperikäärö on sujautettu munan sisälle? Onko joku koululla ottanut uusiokäyttöön vanhat opintomuistiinpanonsa ja jostain syystä päättänyt sujauttaa nämä numerot strutsin munan sisään?

Munasta kuoriutui varsinainen pääsiäismysteeri museolla!

Tietoa kirjoittajasta

Ninna
Pulli
tutkija
Turun museokeskus