Birger Kaipiainen – keramiikan ruhtinas

Kun monien suomalaismuotoilijoiden esineet löysivät paikkansa kotien arjesta, kurkottivat Kaipiaisen teokset arjen yläpuolelle, päättymättömään juhlaan.

Turun taidemuseossa nautitaan loppuvuonna muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiaisen sadunhohtoisesta tuotannosta. Suomen arvostetuimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin keramiikkataiteilijoihin kuuluneen Kaipiaisen kädenjälkeä leimaavat erityisesti tyylitellyt luontoaiheet, romantiikka ja nostalgia. Miten kaikkien tuntemasta Paratiisi-sarjan ja Kiurujen yö -tapetin luojasta tuli keramiikan ruhtinas? 

Birger Kaipiainen (1915–1988) erottui aikalaiskeraamikoista omintakeisella tyylillään. Hän valmistui keramiikka- ja koristetaiteilijaksi Ateneumista 1937 ja aloitti heti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla, joka toimi taiteen turvasatamana ja keskeisenä vaikuttajana suomalaisen taideteollisuuden maailmanvalloituksessa.

Kaipiainen koki itsensä ennen kaikkea kuvataiteilijaksi ja suunnitteli lähes pelkästään uniikkitöitä. Perusta hänen ilmaisulleen luotiin jo lapsuuden kesinä Sortavalassa, missä luonto, ortodoksisen Karjalan visuaalinen rikkaus ja Valamon luostari kiehtoivat nuorta poikaa.

Lohduttava kauneus

Alkuun Kaipiainen suunnitteli helein värein maalattuja koristevateja ja -lautasia, joiden eskapismi ja romanttinen kaihoisuus vetosivat sodan runteleman maan taideyleisöön. Vadit ja lautaset muuttivat ilmettään vuosikymmenten saatossa, ja niistä muodostui Kaipiaisen taiteen keskeisin muoto.

Musiikki, ooppera ja baletti olivat tärkeitä Kaipiaiselle ja ne näkyivät teosten aihepiirissä. Myös taidehistoria, erityisesti Italian varhaisrenessanssi, inspiroi häntä. Eräs 40-luvun teos vie ajatukset Botticellin Kevääseen. Kevään kukoistuksen kuvaaminen liittyi niin kauneudenkaipuuseen kuin sodanjälkeiseen toivoon uudesta alusta.

Birger Kaipiainen: seinälautanen, 1940-luku. Collection Kakkonen. 

Tyyli uudistuu

Kaipiaiselle 1950-luku merkitsi voimakasta tyylillistä uudistumista. Ihmisfiguurien esitystapa muuttui graafisemmaksi ja kolmiulotteisemmaksi, värit tummemmiksi ja vahvemmiksi.

Ensimmäinen oma näyttely 1952 oli yleisömenestys, mutta kriitikot pitivät teoksia liian ylellisinä ja epäsuomalaisina. Kaipiainen suuntasi katseensa ulkomaille ja työskennellessään Ruotsissa Rörstrandin tehtaalla 1954–1958 hänen taiteensa löysikin maaperän, jossa sitä pidettiin raikkaan eksoottisena tuulahduksena.

Taiteilija puhkeaa kukkaan

Kaipiainen kirjaimellisesti puhkesi kukkaan 1960-luvulla, jolloin erilaiset kukat, hedelmät, marjat ja hyönteiset valtasivat hänen taiteensa. Mukaan astuu moniaistisuus: teokset houkuttelevat katsomaan, koskettamaan, maistamaan ja haistamaan.

Kaipiainen tunnetaan parhaiten kuovi- ja orvokkiaiheitaan sekä ikuisesti aikaa 12.15 näyttävästä kellosta. Aiheita on tulkittu usein hänen persoonansa kautta. Sinistä orvokkia pidetään rakkauden, uskollisuuden ja pysyvyyden vertauskuvana. Kukkia, hedelmiä ja kelloja taas voi tulkita ajan väistämättömän kulumisen ja kaiken katovaisuuden symboleina. Kelloihin liittyy myös arkisempi selitys: boheemilla Kaipiaisella oli tapana tulla työpaikalleen vasta puolen päivän jälkeen. 

Birger Kaipiainen: seinälautanen, 1980-luku. Collection Kakkonen. 

Viimeinen näytös

Kun monien suomalaismuotoilijoiden esineet löysivät paikkansa kotien arjesta, kurkottivat Kaipiaisen teokset arjen yläpuolelle, päättymättömään juhlaan ja samppanjalasien kilinään. Kaipiainen pääsi valtaeliitin suosioon, hänen teoksiaan annettiin valtiollisina lahjoina ja hän kuului julkisuudessa viihtyviin seurapiireihin.

Työtoveri Oiva Toikka kiteytti: ”Aristokraattinen Birger Kaipiainen oli keramiikan ruhtinas. Hän on jäljittelemätön, häntä ei voi verrata kehenkään.”

Työhönsä intohimolla suhtautunut taiteilija työskenteli lähes päivittäin vielä eläkkeelle jäätyään ja jätti maailman 73-vuotiaana tavanomaisen työpäivän päätteeksi. 

Kuvat: Rauno Träskelin.

Birger Kaipiainen Turun taidemuseossa 17.1.2021 asti

Tietoa kirjoittajasta

Mia
Haltia
Amanuenssi ja Birger Kaipiaisen näyttelyn kuraattori
Turun taidemuseo