Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan

Teokset oli yllättävän helppo saada Berliinistä Turkuun

Otsikossa oleva Herakleitoksen lentävä lausahdus muutoksen pysyvyydestä tuntuu olevan oikein osuva vielä kaksi ja puoli tuhatta vuotta myöhemmin.

Viime keväänä ylitsemme käynyt pandemiamullistus muutti kaiken myös pysyvyyden temppelinä pidetyissä museoissa. Tosin WAM on nykytaiteen museo ja kolme kertaa vuodessa vaihtuva päätilojen näyttely ja viisi vuosittaista WAMx-näyttelyä pitävät huolta siitä, että tämä museo on jatkuvassa muutoksen tilassa. WAMin henkilökunta on aina vähän jännän äärellä uuden näyttelyn tai uuden taiteilijan visioiden toteuttamisen kanssa ja yleensä kaikki muuttuu vauhdissa, enemmän tai vähemmän. Jatkuva muutos, kolmen kuukauden välein uusi projekti, pitää meidät täällä aina vähän varpaillamme ja stressipisteet punaisen tuntumassa. Mutta kun aiemmin tiesimme pitkälti etukäteen mitä tulee muuttumaan, nyt koronan myötä muutoskin muuttui epävarmaksi. Tiesimme vain, että emme voi varmasti tietää mitä tapahtuu seuraavaksi – huomenna, viikon, kuukauden, vuoden päästä.

Onneksi yksi näyttely pysyi näyttelykalenterissa paikoillaan. 9.10. yleisölle avautunut Rosa Barban näyttely on ollut minun henkilökohtainen päiväuneni jo yhdentoista vuoden ajan, kolmen vuoden ajan sitä on suunniteltu ja puolentoista vuoden ajan se on ollut WAMissa aktiivisessa tuotannossa. Kansainvälisen nykytaiteen staran näyttelyjä ei noin vain siirrellä: jos emme olisi saaneet tätä näyttely auki nyt, se ei suurella todennäköisyydellä olisi toteutunut lainkaan.

Teokset oli yllättävän helppo saada Berliinistä Turkuun, taiteilijan ja hänen teknikkojensa maahantulo vaatikin paljon työtä ja vaivaa. Tilanne muuttui (ja muuttuu yhä) parin viikon välein ja vaikka vielä syyskuun lopulla vaikutti siltä, ettei mitään ongelmaa ole, maahantulorajoituksia tiukennettiin juuri kun näyttelyä alettiin ripustaa. Erikoisluvalla he pääsivät maahan mutta ripustamisessa piti noudattaa turvaohjeita. Mikäli emme olisi saaneet näyttelyssä olevien projektoreiden asentamisessa saksalaisten teknikoiden apua, emme olisi saaneet näyttelyä auki ajoissa. Vanhat analogiset 35 mm filmiprojektorit ovat monimutkaisia laitteita ja elokuvateattereiden digitalisoitumisen myötä näiden projektoreiden huolto-osaaminen on aika pitkälti kadonnut.

Rosa Barba: Drawn by the Pulse, 2018. 35mm filmiveistos, kesto 3:08 min. Kuva Jonni Saloluoma, Turun museokeskus.

Nyt näyttely on auki. Se on tärkeintä. Joskin jouduimme peruuttamaan paljon näyttelyyn liittyvää ohjelmistoa, jolla olisimme voineet tuoda siihen uusia näkökulmia tai avata teosten sisältöä eri kanteilta, esimerkiksi tähtitieteen näkökulmasta – monet näyttelyn teoksista käsittelevät juuri tähtitiedettä. Yleisö on tervetullutta tutustumaan näyttelyyn, joskin toivomme kaikkien käyttävän kasvomaskia ja pitävän turvaetäisyydet. Ja jos näyttely kiinnostaa, kannattaa tulla tutustumaan siihen mahdollisimman pian, sillä tällä hetkellä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus: emme koskaan tiedä, jos yllättäen joudummekin jälleen sulkemaan museon lyhyellä varoitusajalla.

ROSA BARBA Touched By The Same Breath Of Air

Näyttelykuraattori, tutkija Jonni Saloluoma WAMissa.

Tietoa kirjoittajasta

Jonni
Saloluoma
Kuraattori, tutkija
WAM, Turun museokeskus