Kysy siskoilta -esityksen koeyleisönä suljetussa teatterissa

Kuin yksityisnäytös kuudelle!

Kysy siskoilta -esitys on harjoiteltu kokonaan teatterin ollessa suljettuna yleisöltä. Aluehallintoviranomaisten antamat kokoontumisrajoitukset siirsivät esityksen ensi-iltaa myöhemmäksi kevääseen. Millaista on tehdä esitystä näissä poikkeuksellisissa, alati muuttuvissa olosuhteissa? Tekijöiden mukaan tämä Satu Rasilan ohjaama työryhmä hitsautui poikkeusoloissa tavallistakin tiiviimmäksi, todella sielunsiskoiksi keskenään. Vielä esityksen valmistuttuakin tyhjyyttään ammottava katsomo teki myös yleisön merkityksen todella näkyväksi. Etenkin kun tämän esityksen tarkoitus oli olla välittömässä vuorovaikutuksessa ja vahvasti jakaa kokemuksia yhdessä.

Koeyleisönä 6 katsojaa

Tavallisesti ensi-iltaa edeltää muutama harjoitus, jossa on paikalla koeyleisöä ja teatterin henkilökunta. Tällä hetkellä 650-paikkaiseen katsomoon saa ottaa enimmillään 10 henkilöä, joten esityksen koeyleisö jää pieneksi. Teatteri arpoi Facebook-sivullaan 6 katsomopaikkaa ensimmäiseen pääharjoitukseen ja arvonnan osallistujamäärä kipusi yli tuhanteen. Ihmisillä on selvästi kova kaipuu turvallisesti kulutetun kulttuurin pariin.

Torstaina 4.2. arpaonnen suosimat koekatsojat saapuvat teatterille seuraamaan harjoitusta. Katsomoon astellaan hiirenhiljaisen lämpiön läpi, eikä ovilla ole aulahenkilöstöä vastassa, mutta ohjaaja Satu tulee lämpiöön vastaan tervehtimään ja kertomaan hieman Kysy siskoilta -esityksen tekemisestä. Käy selväksi, että kaikkia tekijöitä yhdistää kiitollisuus siitä, että töitä saa tehdä tänä poikkeusaikana, jolloin monilla ei ole siihen mahdollisuutta. Esiintyjät, suunnittelijat ja tekniikan väki ovat kokoontuneet parin kuukauden ajan harjoituksiin arkisin klo 10-14 ja jatkaneet työtä iltatreeneissä. Osa työskentelee katsomosta, osa näyttämöltä käsin ja osan työpiste on kulisseissa, mutta yhteishenki on etäisyyksistä huolimatta tiivis. 

 

Kuin yksityisnäytöksessä olisi

"Nyt eteen ja keskelle, kun kerrankin pääsee!" Koeyleisö valitsee paikkansa eturiveiltä. Ohjaaja Satu ohjeistaa näyttelijöitä ja kahta muusikkoa katsomoon rakennetulta työpisteeltä käsin, lisäksi tilassa ovat ääni- ja valosuunnittelija. Näyttämön puolella, metrien päässä, työskentelee seitsemän esiintyjää, jotka ovat harjoitelleet biisejä, kohtauksia ja koreografioita joulukuusta lähtien. Vielä tarvitaan paikoin kuiskaajaa ja ensimmäiset katsojat selvästi sähköistävät tunnelman.

Väliajalla käymme lämpiössä kahvilla. Näyttelijät ja musiikki saavat vuolaita kehuja, mutta kuuden ihmisen jutustelu ei ihan riitä täyttämään tuhannelle katsojalle suunniteltua tilaa. Tauon päätyttyä kaikki palaavat katsomoon innoissaan nähdäkseen ja kuullakseen lisää. Kun harjoitus päättyy kukaan ei liikahda paikoiltaan. Vuoropuhelu yleisön ja tekijöiden välillä käynnistyy varovaisin kiitoksin, mutta pian esiintyjien ilmeinen uteliaisuus ja nauru rohkaisevat koeyleisöä antamaan palautetta vapaammin. Selviää, että esityksen aikana itkettiin ramppirajan molemmin puolin, niin ihana oli pitkästä aikaa päästä esiintymään ja kokemaan kulttuurielämyksiä yhdessä.

Jälkikäteen yksi mukana olleista tunnustaa, että niin pienellä porukalla katsomossa istuminen vähän jännitti, vaikka esityksen tunnelma oli rento. Siksi hän ja mukana ollut kaveri lupasivatkin palata isommalla porukalla, kun katsomoa päästään taas käyttämään.

"Minä olin katsomossa se, joka ei voinut esityksen jälkeen sanoa mitään, koska olisin purskahtanut itkuun. Siitä, että voitin tällaisen kokemuksen. Siitä, että olitte niin silminnähden onnellisia meidän tulosta. Siitä, että olitte kaikki niin ihanan söpöjä ja koko kokonaisuudesta ylipäätään."

 

Kysy siskoilta

Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä
Ensi-ilta 13.3.2021
Osta liput

Emmi Kantonen, Turun Kaupunginteatteri

Tietoa kirjoittajasta

Emmi
Kantonen
Viestintäkoordinaattori
Turun Kaupunginteatteri
Teatterintekijä, joka kaipaa jo kovasti esityksiä, joiden takia hänkin työtään tekee.