Seikkailuja ja surullinen possu

Luin aikoinaan lapselleni Hanhiemon iloista lipasta. Tämä pieni possu -runo nosti pintaan suuria tunteita. Lorun lopussa possu itki suruisasti, ui, ui, ui, koko matkan kotiin asti. Monesti pieni kuuntelija oli kyynelissä possun kanssa. Nyt 23-vuotias juniorini kertoi minulle, miten hyvin tämä jäi hänen mieleensä ja vieläkin possua ajatellessa tulee surkea olo.

Lukeminen herättää tunteita. Myötätunto pientä possua kohtaan on herttaista, mutta kertoo jostain syvemmästä. Empatia, jonka muistaa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua, on tärkeää. Lukemalla voi päästä syvälle toisen ihmisen, tai possun, maailmaan, päästä tuntemaan toisten tunteita, eläytymään ja ymmärtämään.

 

Miksi me luemme? Minä luen kokeakseni erilaisia maailmoja, tutustuakseni toisenlaisiin ihmisiin ja todellisuuksiin. Olen käynyt Marsissa, ollut muissa galakseissa, rinnakkaistodellisuuksissa ja pienten ihmisten tavallisissa kodeissa. Olen matkustanut ajassa, menneessä ja tulevassa, liikkunut ilmalaivalla ja materiansiirtimellä. Minulle lukeminen on seikkailu, johon liittyy suuria tunteita.

ReadHour kutsuu kaikki lukemaan 8.9. klo 14. Lue siellä missä olet ja käytä siihen vaikka joku toinen tunti, jos tuo ei sovi aikatauluun. Luetaan bussissa, kahvilassa, koulussa, kirjastossa, odotushuoneessa ja työpaikan kahvihuoneessa, yksin ja yhdessä.

Koe sinäkin suuria tunteita, seikkaile ja eläydy!