Spektrin värejä valitsemassa

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on herkkä, jopa tulenarka keskustelunaihe. Siksi Spektri-näyttelyn valmistelussa panostettiin yhteisöllisyyteen. Lopputuloksena on värikäs kattaus nykytaidetta, moniääninen näyttelyjulkaisu ja koskettavia keskusteluja teosten äärellä. 

Näyttelyn avajaistapahtumassa yleisö pääsi juttelemaan kasvotusten taiteilijoiden kanssa. Haastateltavana kuvataiteilija Minna Havukainen, jonka tuore videoteos Puutarha käsittelee kinky-kulttuuria. Kuva: Kirsi Salo, TMK.

Spektri-näyttelyn teoksissa kuvataan normeja rikkovaa sukupuolen ilmaisua ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia. Vähemmistöihin kuuluville on tarjolla ratkaisevasti vähemmän positiivisia samaistumisen kohteita kuin valtaväestöllä. Spektri-näyttely voi osaltaan paikata tätä aukkoa ja normalisoida moninaisuutta. Näyttelyyn valittiin tietoisesti mukaan monia taiteilijoita, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.

Enni Kalilainen veistostensa keskellä WAMissa. Kalilainen korostaa teoksissaan marginalisoitujen ihmisten oikeutta valtaväestön tukeen ja solidaarisuuteen. Kuva: Kirsi Salo, TMK.

Teosten valintaprosessi oli yhteisöllisempi kuin WAMin näyttelyissä yleensä. Museon sisäiseen työryhmään valittiin mahdollisimman moninainen joukko ihmisiä. Näyttelyn valmistelussa olivat mukana myös paikalliset yhdistykset Turun SETA ry, Turku Pride ry ja Sateenkaariperheet ry. Heidän ansiostaan näyttelyn sisältöön saatiin tehtyä tarpeellisia muutoksia ja korjausliikkeitä. He myös kouluttivat museon henkilökuntaa moninaisuuteen liittyen. 

Näyttelyyn valittiin taidetta, jossa korostuvat aidot ihmiskohtalot, solidaarisuus, ilo, valo, värit, huumori, samaistuttavuus ja voimaantuminen. Olimme yhdistystoimijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että näyttelyssä kannattaa keskittyä myönteisiin asioihin. Ne tarjoavat vastapainoa ennakkoluuloille, syrjinnälle, pelolle ja häpeälle, joita vähemmistöt joutuvat kokemaan. Näyttelyn haluttiin kunnioittavan vähemmistöjen todellisuutta mutta myös luovan toivoa ja tuovan iloa. 

Aleksi Kolmonen installaation III (2021) edessä. Teoksessa fetisseihin ja seksuaalisuuteen liittyvän kuvista on rakennettu runsas, värikylläinen ja kultakehyksissä hohtava kokonaisuus. Kuva: Kirsi Salo, TMK

Heidi Lunabban sarjakuvat on toteutettu yhteisöllisesti työpajoissa, joissa LGBTIQA+-ihmiset saavat jakaa kokemuksiaan. Spektri-näyttelyyn toteutettiin yksi uusi sarjakuva WAMissa pidetyn työpajan perusteella. Taiteilijan takana näkyy hänen ja Boodi Kabbanin yhdessä toteuttama sarjakuva I can choose to be me (2021). Kuva: Kirsi Salo, TMK.

Spektri-näyttelyssä testattiin uudenlaista tapaa juhlistaa näyttelyn avaamista. Kutsuvierasavajaisten ja viinitarjoilun sijaan järjestettiin koko päivän kestävä ilmainen yleisötapahtuma. Ohjelmassa oli taiteilijahaastatteluja, miniopastuksia, glitter-työpaja sekä juhlapuhe. Tunnelma oli rento, ja monet viettivät tunteja tutustuen näyttelyyn ja taiteilijoihin. Tapahtuma houkutteli paikalle runsaasti ihmisiä, jotka vierailivat museossa ensimmäistä kertaa.

Näyttelyn avajaistapahtuman juhlapuheen piti yksi näyttelyjulkaisun kirjoittajista, taiteilija ja kirjailija Raisa Omaheimo. Kuva: Kirsi Salo, TMK.

Haastattelussa Eero Yrjölä ja hänen installaationsa musiikin säveltänyt Hannu Seppälä. Kuva: Kirsi Salo, TMK.

Näyttelyn teksteissä tehtiin poikkeuksellinen ratkaisu ja annettiin ääni kokonaan museon ulkopuolelle. Näyttelyjulkaisussa yhdeksän eri aloja edustavaa kirjoittajaa tekee havaintoja näyttelyn avainteoksista ja peilaa niitä omiin kokemuksiinsa. Julkaisun saa mukaansa museon kassalta maksutta. 

Toivon, että näyttelykokemus on yleisölle yhtä antoisa kuin näyttelyn valmistelu on ollut meille. 

Ylin kuva: Riikka Hyvönen: Jeezus, Striker! Looks Like That Mule Kicked You Good 'n Proper!, 2016. Akryyli ja glitteri MDF-levylle ja nahalle.