Turku Jazz Orchestra täyttää 10 vuotta!

Ensimmäinen konsertti, joka tehtiin yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa vuonna 2015 oli todella hieno

Lokakuussa juhlitaan timanttisen Turku Jazz Orchestran 10-vuotista taivalta. Tässä blogikirjoituksessa haastatellaan orkesterin perustajajäsentä, tuottaja ja saksofonisti Jusu Heinosta.

Mistä sait kipinän ammattisoittajista koostuvan big bandin perustamiseen?

– Muusikoiden keskuudessa oli juttua, että kaupungissa pitäisi olla big band, ja sitten alkuvuodesta 2012 päätin, että perustetaan sellainen. Kävelin Turun seudun musiikkiopistolla Välimäen Pekan toimistoon, kun tiesin, että Pekka oli aikaisemmin pyörittänyt Turku Big Bandia. Siitä se sitten lähti!   

Jusu Heinonen.

Miten orkesteriin valittiin soittajat?

– Pekan kanssa päätettiin ottaa ensimmäisenä yhteyttä Tero Lindbergiin ja Jari Hongistoon. Oli iso asia, että Tero innostui, sillä lead-trumpetti on big bandissa tosi tärkeä, ja Jari toimi alkuvaiheessa kapellimestarina. Sitten ruvettiin miettimään, keitä soittajia kaupungissa on ja alettiin pyytää ihmisiä mukaan. Vesku Saloranta (basso), Kimmo Gröhn (saksofoni) ja Rami Koskinen (trumpetti) taisivat olla ihan ensimmäisten joukossa. Ei meillä ollut mitään koesoittoja, sillä tiesimme jo minkä tasoisia soittajia kaupungista löytyy.

Milloin oli orkesterin ensimmäinen keikka ja mitä siellä soitettiin?

– Ekat treenit taisivat olla maaliskuussa 2012, ja lähdimme liikkeelle ihan perinteisestä big band -musiikista. Ensimmäisen keikan teemana oli Tribute to Count Basie, ja se järjestettiin museolaiva Borella 2. toukokuuta 2012. Sehän myi heti loppuun!

Pian tehtiin Borella seuraava proggis, johon tuli solistiksi Sami Pitkämö. Silloin meinasi käydä hullusti, kun laiva meinasi upota. Painolastitankin hana oli mennyt rikki ja vettä rupesi tulemaan sisälle laivaan. Laiva alkoi heilua ja meidän oli pakko keskeyttää keikka, koska äänilaitteet rupesivat kaatumaan. Aluksen lankonki murskaantui kokonaan laiturin ja laivan väliin. Oli tosi lähellä, ettei käynyt todella huonosti. Orkesterin kanssa on siis ollut vaarallisia tilanteita heti alusta saakka!

Mitkä ovat olleet orkesterin suurimmat haasteet ja miten ne on voitettu?

– No, raha on tietenkin ollut haasteena. Kyllä ne ensimmäiset keikat tehtiin ihan ilman palkkiota. Tästä iso kiitos kaikille soittajille! Iso helpotus oli, kun hypättiin Flame Jazzin ja Turku Jazz Festivalin kanssa yhteiseen Jazz City Turku -kelkkaan vuonna 2016. Sain omasta niskasta paljon käytännön asioita pois ja rahoitustilanne korjaantui. Olihan se järjetöntä pyörittää vähän samojen ihmisten toimesta samassa kaupungissa kolmea eri jazzyhdistystä, joten oli kaikkien etu, että ruvettiin tekemään asioita yhdessä. 

Mitä kaikkea tuottajan työhön kuuluu, että orkesteri saadaan lavalle yleisön eteen? 

– Tuottajan homma on pitkälti asioiden sopimista eri tahojen kanssa ja semmoista perussäätöä. Yhdessä taiteellisen johtajan kanssa sovitaan ensin mitä proggista soitetaan ja kuka on kapellimestarina. Sen jälkeen teen sopimukset tarvittavien solistien kanssa, hoidan konserttipaikan, teen treeniaikataulun, hoidan nuotit. Sitten pyydän sektiovastaavia valitsemaan soittajat ja buukkaan itse saksofonisektion. Jazz City Turun puolesta tulee markkinointiviestintä, lipunmyynti ja muu itse konsertteja ajatellen.

Ensimmäinen keikka maaliskuussa 2012. Kuva: Olli Sulin, Turku Jazz Orchestra.

 
Miten yhdistyy työ orkesterin tuottajana ja saksofonistina, millaisia haasteita kaksoisrooli tuo?

– Keikkapäivät tahtoo olla aika raskaita, kun joutuu hoitamaan kaikki säätämiset ja lisäksi vielä soittamisen, mutta täytyy vain itselle ohjelmoida aina oikea moodi päälle. Joskus olisi hienoa mennä keikalle niin, että voisi vain kävellä pulttiin ja ruveta soittamaan, mutta ei ainakaan vielä ole tullut sellaista tilannetta vastaan! 

Mikä on ollut itsellesi ikimuistoisin TJO:n keikka ja miksi?

– Ensimmäinen konsertti, joka tehtiin yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa vuonna 2015 oli todella hieno ja ison ponnistuksen takana. Se oli kokonaan uusi proggis, jollaista ei varmasti Turussa ollut tehty aikaisemmin. Solisteina olivat Johanna Iivanainen ja Jukka Perko. Konsertin jälkeen oli sellainen tunne, että jos joskus joku homma onnistuu, niin se on tämä. Sitten päätimmekin myös levyttää proggiksen, ja Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ilmestyi marraskuussa 2016. Onhan näitä paljon muitakin! Kymmeniä keikkoja ollaan tehty, ihan sata ei vielä ole mennyt rikki.

Musapiknikillä vuonna 2016. Kuva: Antti Ala-Könni, Turku Jazz Orchestra.

Millainen on ollut Turku Jazz Orchestran ensimmäisen kymmenen vuoden matka?

– On äärimmäisen hienoa, että orkesteri on saavuttanut oman paikkansa musiikkikentällä. TJO:lla on hyvä maine kovatasoisena bändinä, ja myös siinä mielessä, että asiat hoituvat aina hyvin. Mutta hirvittävän raskastahan tämä on ollut. Monella on ollut tukkaa vielä silloin, kun aloitettiin! 

Synttärikonsertissa 15. lokakuuta lavalla nähdään solisteja, jotka ovat olleet orkesterille tärkeitä vuosien varrella. Sami Pitkämö oli meidän ensimmäinen solistimme ja Jukka Perko on ollut useamman kerran mukana. Myös Severi Pyysalon ja Aili Ikosen kanssa on tehty monta keikkaa. Mahtavaa on saada myös Vellu Halkosalmi takaisin vierailemaan kapellimestarin paikalla. Lisäksi konsertissa muistetaan myös edesmenneitä orkesterin jäseniä.
 

Tietoa kirjoittajasta

Sanna
Vartiainen
Tuottaja-tiedottaja
Jazz City Turku ry