Turun palo, toriparkki ja muisti 

Jos Turku ei olisi palanut -teema kiehtoo mieltä

Mieleeni on jäänyt kaikumaan Suomen historian oppiaineen tutkijan vitsinä heittämä tokaisu siitä, miten historiantutkimuksessa Turku oli pitkään kiteytetty yhteen lauseeseen: Turku on keskiaikainen kaupunki, joka paloi. Tutkimuksessa Turku on totta kai monikasvoinen, kerroksellinen kaupunki, jonka historiassa palo on vain yksi merkkipaaluista.  

Tutkijan tokaisun taustalla on kuitenkin hyvät perustelut. Turun palo 4.–5.9.1827 oli järkyttävä katastrofi, joka tuhosi kolme neljäsosaa silloisen kaupungin rakennuksista. Noin 11 000 ihmistä jäi kodittomiksi. Aineelliset ja taloudelliset tappiot olivat mittavat ja inhimillisen kärsimyksen määrä mittaamaton. Palo vaikutti paitsi alueellisesti, myös koko valtakuntaan. Turku oli Suomen suurin kaupunki, merkittävä kansainvälisen kaupan keskus, ja pääkaupunkistatuksen siirtymisestä huolimatta edelleen uskonnollinen ja poliittinen keskus, jonka tuhoutuminen tuntui laajalti. Ei ole mikään ihme, että 1827 suurpalo on iso osa Turun identiteettiä ja tarinankerrontaa, syvällä kaupungin DNA:ssa. 

Mitä jos...? 

Turun palosta ei voi puhua tai kirjoittaa ilman, että jollainlailla viittaa myös siihen, minkälaisen kaupungin palo tuhosi. Olen kuullut useamman henkilön eri tilanteissa haikailevan ”oikean” vanhan kaupungin perään ja miettivän, minkälaista olisi, jos voisimme kokea Tallinnan tai Tukholman keskiaikaisperäisten kujien kaltaista tunnelmaa täällä Turussa. ”Jos Turku ei olisi palanut” – teema kiehtoo mieltä. Olisiko palolta säästynyt vanhakaupunki säilynyt myös kaupunkikehittämiseltä ja missä määrin? Mihin ilmansuuntiin ja miten palolta säästynyt kaupunki olisi kasvanut, mihin tielinjat olisi vedetty palvelemaan kasvavia liikennemääriä? 

Suurtorin ja Tuomiokirkon yhdistävä Iso Kirkkokatu oli yksi Turun tärkeimmistä kaduista. Leveä ja suora katu oli näyttävä ja edustuksellinen kulkea Tuomiokirkolle. Digitaalinen kuva: Turun museokeskus ja Zoan Oy

Pitkällä aikavälillä kaikki ympäristössämme muuttuu. Joskus muutos tulee pakotetusti ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, joskus ihmisten aloitteesta. Turun palon jälkeen kaupunki kaavoitettiin ja rakennettiin uudelleen, ja lyhyen aikavälin sisällä rakennettu ympäristö poikkesi huomattavasti ennen paloa olleesta kaupungista. Kaupungin asukasmäärä on vuosikymmenten kuluessa kasvanut, liikenne muuttunut ja lisääntynyt, kunnallistekniikka kehittynyt ja rakentamiseen liittyvät säädökset ja suositukset ovat vaihtuneet. Kaupunki muuttuu koko ajan hitaasti reagoiden laajempiin ympärillään tapahtuviin muutoksiin.  

Kuinka nopeasti muuttuneesta torista tulee uusi normaali ja kuinka nopeasti unohdamme, miltä se näytti aiemmin? 

Ihmismuisti on epäluotettava 

Hitaasti tapahtuvien muutosten keskellä on vaikea hahmottaa, millaiselta jossain tietyssä paikassa näytti 10 tai 20 vuotta sitten, vanhemmista ajoista puhumattakaan. Yhtenä esimerkkinä voi pitää kirjastosiltaa. Kohta kahdeksan vuotta täyttävä silta kohtasi suunnitteluvaiheessaan vastustusta. Sillan sijaintia pidettiin huonona ja sen ajateltiin turmelevan Aurajoen kansallismaiseman näkymää. Nykyisellään silta on olennainen osa kaupunkireittejä, sen paikka tuntuu juuri oikealta ja tarpeelliselta, ja se on ikonisoitunut osaksi Aurajoki-näkymää.  

Miten mahtaa käydä uusittavan Kauppatorin kanssa? Suurin piirtein samalla sijainnilla on ollut torikauppaa 1600-luvulta alkaen. Tori tunnettiin Uusitori-nimisenä aina vuoteen 1838, jonka jälkeen se toimi Aleksanterintorina aina Kauppatori-nimen vakiinnuttamiseen saakka 1924. Torin rajaus on vaihdellut eri aikoina, samoin rakennukset torin ympärillä ovat muuttuneet. Parhaillaan käynnissä on iso muutos. Eniten mielipiteitä puoleen tai toiseen on herättänyt torin alle sijoitettu parkkiluola, mutta osansa kritiikistä on saanut myös muuttuva torialue. Uusittu Kauppatori avataan vuoden päästä. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten kaupunkilaiset ottavat muutoksen vastaan. Kuinka nopeasti muuttuneesta torista tulee uusi normaali ja kuinka nopeasti unohdamme, miltä se näytti aiemmin? 

Kauppatorinäkymä torin eteläosaan, kuvattuna Lindblomin talosta Kauppiaskatu 7:stä. Noin 1910. Turun museokeskus, valokuva-arkisto.

Turkulaisten yhteinen muisti 

Mielestäni museoiden yksi tehtävä on muistaa ja tehdä näkyväksi sitä, mitä me olemme unohtaneet. Museo dokumentoi kaupunkia ja tallentaa näkymiä nykyhetkestä, joka muuttuu ja katoaa. Tekniikoiden kehittyessä on tullut mahdolliseksi myös näyttää sitä kaupunkia, joka on jo hävinnyt.  

Turun kaupunki on Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeessa mallintanut vuoden 1827 Turkua sellaisena, kuin se oli joitakin kuukausia ennen paloa. Täydellisellä tarkkuudellahan emme varmasti voi tietää, miltä paloa edeltänyt Turku näytti, mutta mallinnos perustuu parhaaseen tällä hetkellä saatavissa olevaan tutkimustietoon, jota täydentyy valistuneella arvauksella.  

Tutkimuksen puolella yhteistyökumppanina on FT, arkkitehti Panu Savolainen ja digitaalisen 3D mallin teknisestä toteutuksesta vastaa Zoan Oy. Mallinnos toimii ikään kuin historian esittämisen muovailuvahana, josta voidaan toteuttaa erilaisia tuotteita ja kävijäkokemuksia. Turun päivänä ensiesityksensä saavat kaksi mallin sisältä kuvattua videota, jotka kertovat Turun palosta ja sen vaikutuksesta kaupunkikuvaan. 

  • Ylin kuva: Uusitori keväällä 1827. Alkujaan Uudellatorilla myytiin polttopuuta ja sinne oli keskittynyt kaupungin lihakauppa. Vuonna 1818 kaupungin maistraatti päätti siirtää markkinakojut Suurtorilta Uudelletorille. Muutos ei tapahtunut hetkessä, sillä päätöksestä valitettiin. Taustalla näkyy Carl Gustaf Bonuvierin teatteri, jonka paikkaluvun uskotaan olleen lähemmäs 700:aa lattialla olevien seisomapaikkalaisten kanssa. Teatterirakennus tuhoutui Turun palossa. Nykyinen Åbo Svenska Teatern sijaitsee eteläpuolella tuhoutuneeseen Bonuvierin teatteriin nähden.

Tietoa kirjoittajasta

Joanna
Kurth
Hankepäällikkö
Historian ja tulevaisuuden museo -hanke