Conrad Gessnerin ihmeelliset satueläimet

Lapsuudesta muistuu usein mieleen ihastuttavat ja mielikuvitukselliset sadut. Satumaailma vie kuulijan usein keskiajan mystiseen, tarunhohtoiseen ja mielikuvitukselliseen maailmaan, jossa eli tultasyökseviä lohikäärmeitä, kammottavia merihirviöitä ja pelottavia piruja. Vaikka suurin osa lapsena kuulluista saduista on keksittyjä tarinoita, toisinaan niilläkin voi olla jonkinlaista totuuspohjaa. Esimerkiksi nämä kaikki edellä mainitut eläimet löytyvät puupiirroksina 1500-luvun eläinkirjasta.

Sveitsiläisen eläin- ja kasvitieteilijä Conrad Gessnerin (1516-1565) ensyklopediamainen eläinkirja Historia animalium (1551-1558) antaa kattavan kuvan renessanssiajan eläintieteestä, jonka anti ei rajaudu vain meille tuttuihin eläimiin vaan sisältää myös saduista kuultuja taruhahmoja. Kirjan tarkkojen kuvien avulla pääsee sukeltamaan siihen aikaan, jolloin ihmisten mielissä maan päällä eli yksisarvisia, taivaalla lensivät siivelliset käärmeet ja merten syvyyksissä asustivat merimunkki ja partavalas.

Nämä taruhahmot, joille me nykyihmiset naurahdamme tietäen, että ne ovat vain pelkää satua, saattoivat olla keskiajan ja uuden ajan alun eurooppalaisille yhtä aitoja eläimiä kuin tiikeri tai kirahvi: Paljon niistä on kuultu, mutta koskaan ei niitä itse näe.

Turun museokeskuksen arkiston Historia animaliumin saksannoksessa on jopa satoja kuvia ja niistä 111 on luetteloitu Finna.fi -palveluun.