Leikin aika

Viljo Mäkisen (1920–1985) puuveistosta katsoessaan voi melkein kuulla kerrostalopihan kaikuvat äänet, hyppynarun napsahtelun katuun, lasten huudot ja naurun. Lähiörakentamisen huippuvuosina 1970-luvulla kerrostalojen pihoille kehittyi lasten oma vapaa-ajan kulttuuri pihaleikkeineen. Nykyään se on melkein kadonnutta perinnettä. Punaposkinen tyttö haalistuneessa päähineessä, vuotavine nenineen, on kuin pieni-muotoinen muistomerkki lapsuuden leikeille. 

Neljän lapsen isänä Mäkisellä oli kokemusta lasten iloista ja suruista. Puuveistos Aikaisin keväällä (1975) on esimerkki arkisen, eletyn hetken tarkkanäköisestä tulkinnasta. Baskeripäisen tytön hahmossa tarkoituksellisen kömpelöä muotokieltä täydentävät maanläheiset, murretut värit ja vahva materiaalin tuntu hampputukassa ja hyppynarussa.  

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

Viljo Mäkinen: Aikaisin keväällä, 1975, veistos, sekatekniikka, korkeus 124 cm. Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Ville Mäkilä / TMK.

Mäkinen tunnetaan monipuolisena materiaalinkäyttäjänä ja erilaisten tekniikoiden taitajana. Savi oli pitkän uran Kupittaan Savi -yhtiössä tehneelle taiteilijalle tuttu materiaali, mutta hän työsti julkisissa veistoksissaan myös perinteisiä materiaaleja, kuten kiveä ja pronssia.

Kaupunkilaiset voivat kohdata menneiden aikojen turkulaisia veistoksiin ikuistettuina eri puolilla kaupunkia. Aninkaisten ammattikoulun rinteessä loistavat pimeinä iltoina Hitsaajat-patsaan kipinät (1968). Hämeenkadun Kissa-Alli (1978), Kallelan päiväkodin pihamaan Korppu-Vihtori (1985) sekä Puutarhakadun Portsan pojat (1973) kertovat omalla tavallaan elämästä kaupungissa kauan sitten.