Lotat, voimistelemaan ja urheilemaan!

Otsikoksi päätyneellä lausahduksella lottia kannustettiin liikunnan pariin 30. toukokuuta 1929 ilmestyneessä Lotta Svärd: Lotta-Svärd Yhdistyksen Äänenkannattajat -lehdessä. Lotta Svärd oli 1921–1944 toiminut, vain naisille tarkoitettu maanpuolustusjärjestö, joka avusti suojeluskuntia ja Suomen Puolustusvoimia. Maanpuolustusta tukevien toimien, kuten sairaanhoito- ja viestintäkoulutusten lisäksi lotat järjestivät erilaisia harrasteryhmiä ja -kursseja, jotka tukivat isänmaallista ajatusmaailmaa ja vaalivat sen ihanteita. Voimistelu kehitti itsekuria, mutta myös ryhdikästä olemusta. Lottien omia voimisteluseuroja ei perustettu kovin monta, sillä voimisteluseuroja oli jo ennestään paljon, eikä omien seurojen järjestämistä koettu aina tarpeelliseksi.

 Aluksi lottayhdistyksellä ei ollut yhteneviä voimisteluasuja. Vuonna 1922 lotille järjestetyn kesäkurssin ohjeistuksessa voimistelupuvuksi oli laveasti määritelty ”voimisteluhame tai -housut, urheilupaita tai laamapaita”. 1930-luvulla alkoi kuitenkin ilmetä ohjeistuksia, jotka korostivat yhdenmukaisuutta ja lopulta lotat saivat jopa virallisen voimistelupuvun.

Viestinä vaatimattomuus, isänmaallisuus ja siveellisyys 

Lotat saattoivat osallistua voimistelujuhlissa tai lotta-leireillä voimistelunäytöksiin edustaen järjestöään, jolloin heillä oli oltava yhtenevät puvut. Sen värit mukailivat Lotta Svärdin värejä eli sinistä ja harmaata, nimenomaan ”lottaharmaata”, viestien vaatimattomuudesta ja isänmaallisuudesta. Poikkeuksena oli Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton sininen voimistelupuku, jota lotat saivat myös käyttää näytöksissä, kunhan pukuun oli ommeltu lottamerkki. Voimistelupuvun lottamerkki erosi tavallisesta lottamerkistä. Se oli iso ja kankainen, eikä sinisen hakaristin keskellä lukenut järjestön nimeä. Merkin saattoi valmistaa itse tai tilata keskusjohtokunnalta. 

 

Myös voimistelupuvun hankintatavat vaihtelivat. Luultavammin suurin osa puvuista valmistettiin käsityönä, kuten Turun museokeskuksen kokoelmiin päätynyt kappale. 31.3.1933 ilmestyneessä yhdistyksen Äänenkannattajat-lehdessä ohjeistettiin, että puvun materiaali olisi villamusliinia. Pukuja saatettiin myös teetättää ompelijalla. Vuonna 1933 voimistelupuvusta pyrittiin tekemään yhdenmukaisempi ja aiemman mallin t-paitamaiset hihat katosivat hihattomuuden tieltä. Helmakin lyheni polven kohdalta 10 senttimetriä polven yläpuolelle, kun voimistelijatar oli polviseisonnassa. Kaula-aukon tuli olla v-mallinen eikä kovin syvä. Mainitsemattomana itsestään selvyytenä puvun tuli olla myös erittäin väljä, ettei se olisi siveetön. Harmaan puvun kanssa tuli myös käyttää harmaita sukkia sekä sandaaleja.

Pukuja valmistettiin myös teollisesti, sillä Laatokka-lehdessä ilmoitettiin, että lottien virallisen voimistelupuvun sai ostaa kaikista S.O.K jäsenosuuskaupoista. Puvun hinta riippui vaatteen koosta vaihdellen 40 markasta 50 markkaan. Samana vuonna ilmestyneessä Äänenkannattajat-lehdessä ilmoitettiin, että lottayhdistykset ovat ostaneet pukuja itselleen näytöskäyttöön, minkä jälkeen lotat ovat voineet lunastaa puvun itselleen. Voimistelupuvun malli oli sama myös pikkulotille.

Uusi puku oli malliltaan lyhytlahkeinen hihaton haalari, joka valmistettiin villakankaan sijaan voimistelupukukankaasta. Puku kiinnitettiin kolmella napilla, jotka sijaitsivat vasemmalla olkapäällä. Lahkeet olivat lyhyemmät kuin edellisen voimisteluhameen helma, mutta lahkeissa oli kiristysnauhat, etteivät ne nousisi aivan siveettömän korkealle. Puvussa oli myös muita osia, kuten harmaat pitkät sukat, jotka myöhemmin jäivät pois. Jalkineina puvun kanssa oli mustat tossut. Pukuun kuului lisättävä hameosa, jota käytettiin näytöksissä sekä pitkät urheiluhousut, joita käytettiin ulkoiltaessa tai vaikkapa soutukisoissa.

Lottien voimistelupuku oli yksi Lotta Svärd -järjestön arvojen ilmentäjä

Lottien asua ei nähty poliittisena toisin kuin vaikka Kuopion Kisaveikkojen vuosijuhlassa punaisissa ja harmaissa asuissa esiintyneet naisvoimistelijat, jotka joutuivat pukeutumisensa vuoksi oikeuteen. Punaiset puvut vaadittiin menetettäväksi valtiolle, kuten rikoksentekovälineiden kanssa on tapana. Punaisten voimistelupukujen tapauksessa vedottiin niin sanottuun ”puserolakiin”, jolla pyrittiin kieltämään poliittisten tunnusten käyttäminen erilaisissa tilaisuuksissa.

Lottien voimistelupuku oli yksi Lotta Svärd -järjestön arvojen ilmentäjä. Sininen hakaristi ja armeijamaisen harmaa asu viestivät lotta-järjestön valkoista ideologiaa, ja tämä sai näkyi myös voimistelujuhlissa ja muissa tilaisuuksissa aina siihen asti, kun Lotta Svärd -järjestö määrättiin lakkautettavaksi vuonna 1944. 

• Alkuperäisaineisto
  Laatokka, 10.3.1934, nro 29 C, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1739794?page=3 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  Lotta-Svärd: Lotta-Svärd yhdistyksen äänenkannattaja, 30.5.1929, nro 10, s. 12
  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1103709?page=12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  Lotta-Svärd: Lotta-Svärd yhdistyksen äänenkannattaja, 31.3.1933, nro 5, s. 3
  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1097619?page=3 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  Lotta-Svärd: Lotta-Svärd yhdistyksen äänenkannattaja, 31.5.1934, nro 9, s. 15
  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1097641?page=15 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  Suomen Pienviljelijä, 26.4.1934, nro 45, s. 2
  https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1919506?page=2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  Varsinais-Suomen vartio: Turun suojeluskuntapiirin lehti, 15.5.1922, nro 9, s. 8
  https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1107963?page=8 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Lähteet
  Mattila I., Jukka. 2021. Lottapukujen historia. Minerva. Helsinki. 93–97.
  Vikman, Kira. 2018. Lotat liikkumaan ja urheilemaan: Naisten urheilu Lotta Svärd -järjestössä vuosina 1921–1939. Tampereen yliopisto. Tampere. 1–45.