Ajallista ajattomuutta

Suomalaisen nuoren runoilijan Harry Salmenniemen oivaltavien ajatusten tavoin aikaa on niin monella eri suunnalla. Aika esiintyy lukemattomissa eri muodossa, milloin putoavina lehtinä, uurteina poskilla, ohikiitävinä valonsäteinä taivaankannella, milloin avaamattomana laskuna kynnyksellä, milloin uudenvuoden rakettien välkkeenä, maanantaiaamun herätyskellon äänenä tai tuttuna tuoksuna kaulahuivissa. Koska aika ja sen kokeminen ovat erottamattomasti sidoksissa jokaisen henkilökohtaiseen kokemukseen, aika ei ole koskaan kaikille sama. Odottavalle minuutti on kärsimyksellisen pitkä, kun taas nauttivalle tunti on saattanut tuntua vain hetkelliseltä häivähdykseltä. 

 

Etualalla: Ilmari Gryta, Saapuvat ja lähtevät, 2011. Taka-alalla: Daniel Crooks, Phantom Ride, 2016. Kuvaaja: Ville Mäkilä

Mikään ei pysy muuttumattomana

WAMissa lokakuussa avautunut Milloin on nyt? -teemanäyttely käsittelee aikaa 14 nykytaiteilijan teosten kautta ja erilaisten aikaa avaavien teemojen näkökulmasta. Näkymätöntä ja loputtomiin karkaavaa aikaa voi WAMissa havainnoida oivaltavien teosten avulla. Mukana on mm. 35 minuutin kestoinen hymy, absurdia kiirehdintää sulkeutuviin autotalleihin, arkipäiväisten esineiden ja niiden varjojen toistuvaa tanssia, hypnoottinen matka menneen, nyt-hetken ja tulevan läpi, valvontakameroiden kuvaamia hetkiä maapallon toiselta puolen ponnahtelevina ikkunoina, tähtitaivaan meditatiivista väreilyä ja numerosarjojen loputonta lipumista.

Ajan ”ajaton” olemus on erittäin vaikeasti ymmärrettävä käsite ja aikaa voidaankin lähestyä myös lineaarisesta perspektiivistä ja sen rajallisuuden kautta. Kun tiedostamme, ettei aikaa ole enää loputtomiin, niin asiat suhteutuvat toisiinsa aivan eri tavoin. Mukana on myös ajallisuuden puntaroimista ihmisen jälkeisen ajan perspektiivistä. Mitä tapahtuu, kun aikamme on ohitse? Mitä jätämme jälkeemme? Kaikki on loputtomassa muutoksessa, planeettamme, ympäristömme, yhteiskuntamme, he, me ja minä. Mikään ei pysy muuttumattomana.

Taka-alalla: IC-98, Omnia Mutantur, 2018, videoinstallaatio. Etualalla: Kaarina Kaikkonen, Kotoa kauas, 2003, veistos. Kuvaaja: Ville Mäkilä.

Muiston jättämä jälki

Ajan pohdintaa on mukana näyttelyn taiteilijoiden tulkintojen lisäksi myös tapahtumien muodossa. Lokakuussa WAMissa nähtiin Xie Rongin performanssi The Sea, joka toteutettiin yhteistyössä New Performance Turku Festivaalin kanssa. Valkoisesta vähitellen esityksen aikana sinimustaksi värjäytyvän taiteilijan laulun ja kanteleen sointujen yhdistelmä oli kaunis kolmituntinen kertaluontoinen ilmastomuutosta kommentoiva performanssi.

Mukana näyttelyprosessissa on ollut ajan asiantuntija, Turun yliopiston filosofian laitoksen kollegiumtutkija, Valtteri Arstila. Hän puhui näyttelyyn liittyvän Avauksia aikaan -sarjan tapahtumassa koetun ajan merkityksellisyydestä. Arstila toi puheessaan esille ajan ja muistojen välisen suhteen ja puhui muun muassa siitä kuinka voimme aktiivisesti vaikuttaa miten muistamme. Muistoon tai tapahtumaan liittyvä tunnelataus vaikuttaa olennaisesti siihen kuinka pitkältä koettu aika meistä tuntuu. Se miten ja mitä muistamme ja miten haemme muistijäljen uudelleen, vaikuttavat kuinka suhtaudumme tulevaan. Arstilan avaama näkökulma on kiinnostava ja samalla myös lohdullinen. Vaalimalla positiivisia tunteita synnyttäviä muistoja ja kertomalla niistä myös valoisin mielin eteenpäin, tuemme optimistista suhtautumista tuleviin tapahtumiin. Muiston jättämän jäljen ja toisaalta hetken katoavaisuuden kysymyksiä on muun muassa käsitellyt Mikko Rikala teoksessaan The Year in my Pocket.

Xie Rong, performanssi. Kuvaaja: Anna Kucera.

Aika on mysteeri

Aika aiheena on lähes pohjaton, miltei joka suuntaan laajeneva. ”Mitä sitten on aika? Tiedän hyvin, mitä se on - edellyttäen, ettei kukaan kysy sitä minulta. Mutta jos minulta kysytään ja minä yritän selittää, menen ymmälle (...)” Näin ajan ongelmaa luonnehtii kirkkoisä Augustinus 400-luvulla. Aika on ollut ja tulee todennäköisesti myös tulevaisuudessa olemaan lakkaamatta tavoittamattomiin livistävä kiehtova mysteeri, jonka tarkasteluun WAMissa esillä olevat teokset ja tapahtumat esittävät vastausten sijaan kiinnostavia kysymyksiä.

Päivät ovat tavattoman ahtaita,
hetkistä nyt puhumattakaan.
Sydämenlyöntien väliin jää aika,
johon hämmästyttävän monet ajatuskulut mahtuvat.
-Harry Salmenniemi

Näyttelyssä mukana olevat taiteilijat: Heini Aho, Daniel Crooks, Ilmari Gryta, Jenni Eskola, Kaisaleena Halinen, IC-98, Kaarina Kaikkonen, Leena Kela, Erno Pystynen, Mikko Rikala, Sebastian Stumpf, Santeri Tuori, Pekko Vasantola, Grace Weir.

Runoilijan Harry Salmennimen havaintoja ajasta on mukana lainauksina näyttelysaleissa.

Lainaukset ovat teoksesta Mikko Rikala: Towards Nothing, 2016.

Blogikirjoituksen pääkuvan tiedot: Daniel Crooks, Phantom Ride, 2016. Kuvaaja: Ville Mäkilä

Kirjoitus on julkaistu myös Kulttuuriblogissa, josta löytyy lisää kulttuurin ajankohtaisia kuulumisia.