Kulkukoiran kabaree

1910-luvun alussa taiteilijoiden must tapaamispaikka oli Kulkukoiran kabaree, tänä keväänä WAM

Boheemisti pukeutunutta väkeä suuntaa tiiviinä ryhminä Mihailovskaja-aukion kulmaan, Daškovin kartanon kellariin. Kellarin oven päällä on mustavalkoinen kyltti, joka esittää surumielisen näköistä koiraa teatterimaskin kanssa, mutta kun astuu aukiolta portaita alas ja sisään Kulkukoiran kabareeravintolaan, ilahtuu huomatessaan, että seinille on maalattu värikkäitä kukkia ja lintuja. Täällä voi nähdä koko Pietarin nuoren taiteilijakaartin kerääntyneenä kylmän valkoviinin ja kuuman tunnelman ympärille. Rutiköyhät taiteilijat saavat lasillisen rovolla, mutta eniten lämmittää samanmielinen seura. Paikan nimikin viittaa taiteilijoihin – kulkukoiriin salonkiseurapiirien keskellä.

Avantgardistit venäläisen baletin koreografeista kuvataiteilijoihin ovat kellariravintolan vakiovieraita, ja nytkin heitä näkyy olevan paikalla useampi. Kuulemma ryhmä täällä kokoontuvia runoilijoita on juuri perustanut oman runollisen suuntauksensa, akmeismin. Heihin kuuluu myös paljon kohinaa herättänyt kaunis nuori runoilija Anna Andrejevna Gorenko. Hän esiintyy taiteilijanimellä Ahmatova, koska isä on kieltänyt vetämästä suvun kunniaa lokaan. Kaikki eksoottinenhan on jännittävää ja muodikasta, joten runoilija on ottanut käyttöön äidin puoleiseen sukuun kuuluneen tataariruhtinattaren nimen.

Kulkukoirassa kaikki on mahdollista ja toisaalta ennalta arvaamatonta.

Välillä järjestetään hienostuneen älykkäitä luento- ja keskustelutilaisuuksia milloin neljännestä ulottuvuudesta, milloin kirjallisuudesta. Yhtä hyvin joku voi koska tahansa aloittaa spontaanin runonlausuntaesityksen tai karnevalistisen commedia dell’arte -ilveilyn ja vetää mukaan puolet yleisöstä, vakioasiakkaat naurettavina päähenkilöinä. Laulaja Aleksandr Vertinskin dramaattiset esitykset puolestaan hiljentävät puheensorinan ja naurunremahdukset vuorenvarmasti, erityisesti hänen traaginen Venäläinen Pierrot -hahmonsa. Olga Glebova-Sudeikinan demonisen vimmaisesta tanssiesityksestä Vuohenjalkainen on tullut suorastaan kabareen symboli. Ahmatovakin on kirjoittanut tanssijattareen liitetystä skandaalista, jonka yhteydessä kuiskittiin onnettoman rakastajan itsemurhasta.

Ilmassa leijuu halvan tupakan tuoksu ja musiikki on jotain eriskummallista kokeellista improvisointia. Suuntaan myyntitiskille ostamaan pikkusuolaista ja lasillisen viiniä toivoen, että jossain vaiheessa soitetaan myös joku perinteinen venäläinen laulelma.

1910-luvun alussa taiteilijoiden must tapaamispaikka oli Kulkukoiran kabaree, tänä keväänä WAM.

Pietarilainen ilta WAMissa 21.4. klo 18–21.
Tapahtuma Facebookissa

Ylin kuva: Hannu Väisänen: Kristallikyynel, 2016 (rajattu). Kuvaaja: Hannu Väisänen.

Museoassistentti Pauliina Nyqvist pajassa

Tietoa kirjoittajasta

Pauliina
Nyqvist
Tutkija
Wäinö Aaltosen museo
Asiasanat: 
Kaupunginosa/alue: