Museosta, musiikista ja taiteidenvälisyydestä

Museo on mielentila, riippuu miten sen määrittelemme.

Venäjän keisarinna Katariina Suuri tapasi ottaa vieraansa vastaan esittelemällä taidekokoelmaansa musiikkiesitysten kera. Siis 1700-luvulla. Löipä hän vielä vieraansa ällikällä erilaisten itse kirjoittamiensa moraalisten näytelmien muodossa omassa teatterissaan. Taiteet olivat yhtä, taiteen kokeminen moniaistista – toki valistuksen ajan mukaisesti ylevöittäen, sivistäen ja henkiseen kasvuun tähdäten.

WAMbience valtaa jälleen WAMin tänä syksynä. Elektromusa ja päräyttävät visuaalit nostavat kulttuuria kuluttavan kaupunkilaisen vibraatiot uudelle taajuudelle. Ajatus monitaiteellisuudesta ja elämyksellisyydestä ei siis sinänsä ole uutta taidemuseokontekstissa. Rohkeaa ja uraa uurtavaa on se, että museo – WAM - antaa koko rakennuksensa, maineensa ja brändinsä patsaineen päivineen monitaiteellisen spektaakkelin näyttämöksi. Koska se niin haluaa, ja koska yleisökin sitä haluaa.

Suomalaisessa museoskenessä WAMbience on upea poikkeus ja siis pioneeritoimintaa. En tiedä muuta kotimaista museota, joka tekisi lähtökohtaisesti tällaisia ulostuloja. Siis sisällöllisesti ja suunnitelmallisesti, ei ainoastaan kuvataidenäyttelyä kuvittaen, alisteisesti. Olen itse tehnyt koko museourani suunnitelleen ja tuottaen eri taiteenlajeja yhteen sitovaa ohjelmaa, musiikkia, tanssia, teatteria, sirkusta, museokontekstissa ajatuksella, että taiteet ovat yhtä ja että taidemuseon yleisötyö on erilaisia elämyksellisiä polkuja avaavaa. Pois kategorisointi, elitistisyys, erillisyys.

Mikä tekee WAMbiencestä hienon, on se, että instrumenttina ja lähtökohtana on itse museorakennus, sen upea modernistinen ja pysäyttävä arkkitehtuuri. WAMbience on samalla viivalla kuin museon näyttelyt, se on kuin moniaistinen kehollinen auditiivinen näyttely.

Esimerkkejä on toki maailmalla. Amsterdamissa isot museot, kuten von Gogh ja Rijks, järjestävät perjantai-iltojen late night -tapahtumia, joihin lähiseudun nuoret aikuiset tulevat hengaamaan. Friday Lates on käsite Lontoossa, missä monet museot kuten Tate Modern ja Victoria and Albert Museum järjestävät monenlaista elämyksellistä häröilyä museon tiloissa – taidesuunnistusta, discoa, muotinäytöstä sekä toki myös museon sisältöihin elimellisesti liittyviä juttuja. Mutta eivät ne järjestä bileitä tyhjässä taidemuseossa, eivätkä muutkaan Suomessa.

Tuotin viime talvena Ateneumin taidemuseoon muusikko Samuli Putron konserttisarjan Pienet rukoukset. Se oli Putron uuden levyn mukaan dramatisoitu ja visualisoitu konserttisarja, jossa Putro soitti omien biisiensä avulla Ateneumin akustiikka ja rakennusta ainutlaatuisella tavalla. Yleisö nieleskeli kyyneleitään museon pimeässä pääportaikossa, kun Putro lauloi intiimisti yleisön keskellä kitaralla itseään säestäen. Kysymys oli ainutlaatuisesta elämyksestä, se syntyi erikoisten tekijöiden yhteen törmäyttämisestä ja uudesta näkökulmasta.

Samasta viistosta katsomisesta on kysymys WAMbiencessa. Voin musiikista, taiteesta ja kulttuurista nauttivana kaupunkilaisena mennä taidemuseoon kokemaan ihan erilaisen (museo)kokemuksen. Ja se on ihan yhtä tärkeä, oivaltava, opettavainenkin kuin mikä tahansa museonäyttelykäynti. Niin Samuli Putro, kuin WAMbiencekin ottavat huomioon yleisönsä, muuttavat käsitystä museosta tämän hetkisen käyttäjiensä – meidän – silmissä. Museo on mielentila, riippuu miten sen määrittelemme.

Museoiden toimintakenttä ja -tavat muuttuvat. Yleisöjä ei tavoiteta ainoastaan museon seinien sisällä, on mentävä myös sinne, missä ihmisetkin ovat. Ihmisistä huolehtiminen ja osallisuus ovat tärkeitä. Se että on olemassa eri tapoja kokea museo, että museo puhuttelee juuri minua, on tärkeää. Ja tärkeää on se, että museo toimii yleisöjään varten, ollen ajan pulssissa kiinni.

Annetaan basson resonoida rintakehässä ja antaudutaan ambientin vietäviksi. Ja kiitetään mielissämme Katariina Suurta.

WAMbience Dance 28.9. klo 21-02

Ikoninen museorakennus täyttyy elektronisilla rytmeillä, visuaaleilla ja valoilla kun The X-Rust Organization yhdistää voimansa WAMin kanssa.

WAMbience Play 29.9. klo 10-15

Tapahtuma tarjoaa koettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Aamupäivä on suunnattu vauva- ja taaperoikäisille lapsille ja heidän perheilleen, iltapäivä kaikenikäisille.

Tietoa kirjoittajasta

Mika
Väyrynen
elokuussa aloittanut pedatiimin vetäjä
Turun museokeskus