Tarinoita koralliriutoilta

Meidän pitää tehdä kaikkemme pelastaaksemme maailman upeat koralliriutat

Koralliseikkailuni alkoivat Palmyran atollilla, keskellä Tyyntämerta. Päästäkseni perille Palmyralle keikuin viikon pienellä laivalla valtavissa aalloissa. 

Kun menin sukeltamaan ensimmäistä kertaa, luulin, että uin akvaariossa. Vesi oli kristallinkirkasta, monenlaiset korallit ja suuret kalaparvet olivat minua vastassa. Palmyralle ovat tyypillisiä kesyt hait, kuten valkoevähait ja harmaat riuttahait. Ne uivat lähelläni kuin koirat. Hyvin läheltä kohtasin myös noin 4-metrisen galapagoshain, joka ui eteeni suuren korallin takaa. 

Kohtasin myös valtavan suuria paholaisrauskuja, jotka hyppivät ilmaan. Niiden vatsoihin on kiinnittynyt imukupeilla remora-kaloja, jotka pääsevät vapaamatkustajina riutan eri puolille rauskun mukana. Suuret rauskut syövät pienen pieniä vedessä kelluvia planktonleviä. 

Koralliriutta on kuin vedenalainen kaupunki

Palmyran värikkäissä kalaparvissa uiskenteli satoja kaloja. Kaloille on turvallista uida parvessa, sillä parven keskiosissa olevat kalat ovat turvassa pedoilta. Korallit olivat monen värisiä ja muotoisia. Ne tarjoavat kaloille ja ravuille kodin. Sukeltaessani Palmyralla ymmärsin, että koralliriutta on kuin vedenalainen kaupunki, jossa elää valtavasti eri lajeja. Niillä on tietyt tehtävät. Esimerkiksi puhdistajakalat puhdistavat haiden ihoa. 

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)

Perhoskaloja koralliriutalla. Kuva: Mike Flavell

Halusin sukeltaa lisää. Palmyralta lähdin Havaijille, jossa näin ensimmäistä kertaa aivan valkoisen korallin. Merivesi oli ollut lämmintä liian kauan, jolloin korallin sisällä elävä levä kuolee ja koralli muuttuu valkoiseksi. Kun koralli kuolee, kaloilla ei enää ole kotia. Havaijin koillispuolella kävin Tern Island -nimisellä atollilla, jossa oli paljon munkkihylkeitä, lintuja ja tiikerihaita. Merikilpikonnat tulevat sinne pesimään ja saamaan poikasia. 

Muovi on paha asia

Olen sukeltanut paljon Indonesian koralliriutoilla, joilla elää eniten lajeja kaikista maailman koralliriutoista. Siellä näin muun muassa väriään vaihtavia seepioita, myrkyllisiä merikäärmeitä ja merivuokkokaloja. Joskus sukelsin hyvin syvälle, jolloin vastaan ui paljon suuria haita. 

Olen nähnyt kauniiden asioiden lisäksi meressä myös paljon muoviroskaa, jota ihmiset ovat heittäneet mereen. Muovi on paha asia, sillä lintuemot saattavat syöttää sitä poikasilleen vahingossa, ja kilpikonnat saattavat erehtyä luulemaan muovipussia niiden herkkuruoaksi, meduusoiksi. 

Terve koralliriutta on kaunis ja värikäs. Meidän pitää tehdä kaikkemme pelastaaksemme maailman upeat koralliriutat.

Värikäs viuhkakoralli. Kuva: Mike Flavell

 

Epävarma horisontti WAMissa 6.3.–16.5.

Näyttely tarkastelee muuttuvaa merta ympärillämme. Asiat, joita olemme pitäneet itsestään selvinä, ovat tulevaisuudessa epävarmoja ja seurausketjut yllättäviä.

Tietoa kirjoittajasta

Jessica
Haapkylä
meribiologi, tietokirjailija